Loistokaija

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Loistokaija
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Papukaijalinnut Psittaciformes
Heimo: Kaijat Psittaculidae
Suku: Loistokaijat Polytelis
Laji: swainsonii
Kaksiosainen nimi

Polytelis swainsonii
(Desmarest, 1826)

Katso myös

  Loistokaija Wikispeciesissä
  Loistokaija Commonsissa

Loistokaija (Polytelis swainsonii) on kaakkoisaustralialainen kaijalaji. Sen tieteellinen nimi on annettu englantilaisen lintutieteilijä William Swainsonin mukaan.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linnun pituus on noin 40 cm ja paino 132–157 grammaa. Koiraan höyhenpuku on pääosin vihreä, alapuolelta kellanvihreä, sen otsa, posket ja kurkku ovat keltaiset, rinnan poikki kulkee leveä punainen vyö ja päälaki sinihohtoinen. Naaras on lähes kokonaan vihreä, reisihöyhet ovat oranssinkeltaiset. Nokka on korallinpunainen, koivet harmaat ja iiris kellanoranssi (koiras) tai keltainen (naaras). Nuori lintu muistuttaa naarasta, sen iiris on vaalean ruskea.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loistokaijat elävät Australian kaakkoisosassa Uudessa Etelä-Walesissa ja Victoriassa. Kanta on keskittynyt Murrumbidgee- ja Castlereaghjokien valuma-alueille. Lajin populaation koko on noin 6 500 aikuista yksilöä. Se on uhanalainen elinympäristöjen tuhoutumisen takia, sillä metsiä on hakattu muun muassa maanviljelyn, polttopuiden keräilyn ja vieraiden puulajien kasvattamisen tieltä.

Loistokaija on suosittu lemmikkilintu, joskin Suomen harrastuspiireissä se on melko harvinainen.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loistokaijan elinympäristöä ovat jokivarsien eukalyptusmetsiköt, esiintymisalueen itäosissa laji elää myös metsänreunoissa ja avoimissa metsissä.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loistokaijan pesintä tapahtuu syys–joulukuussa. Pesä on tavallisesti vesistön lähellä kasvavan eukalyptuksen kolossa tai lahossa oksassa. Naaras munii neljästä kuuteen munaa, joita se hautoo keskimäärin 22 päivää. Koiras tuo hautovalle naaraalle ruokaa pari-kolme kertaa päivässä. Poikaset jättävät pesän kuukauden ikäisinä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin ruokavalio koostuu hedelmistä, pähkinöistä, siemenistä, marjoista, silmuista, kukista ja medestä. Se ruokailee usein yhdessä undulaattien kanssa.

Lemmikkinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loistokaijaa esiintyy lemmikkinä, mutta se ei ole Suomessa kovin yleinen lemmikkilintu. Eteläisemmässä Euroopassa se on yleisempi, joskin siellä sitä pidetään lähinnä aviaariolintuna, eikä niinkään seuralemmikkinä.

Loistokaijan hoito ei eroa juuri lemmikkilintujen perushoidosta. Hyvinvoidakseen se tarvitsee lintuseuraa, runsaasti tilaa, lajityypillisiä tarpeita tyydyttävän ruokavalion, riittävästi virikkeitä, lintulähtöiset käsittely- ja koulutustavat sekä päivittäistä vapaanaoloa häkistä turvalliseksi tehdyssä sisätilassa. Aavikkoloistokaija ei ole tunnettu erityisen helposti matkimaan oppivana lajina.

Laji kuuluu CITES II/B-liitteeseen, jonka vuoksi lajilla kauppaa käytäessä on yksilöllä oltava vähintään lintuun liitettävä alkuperätodistus. Myös lajia pesittäessä on molemmilla vanhemmilla oltava alkuperätodistukset.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Polytelis swainsonii IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 30.4.2014. (englanniksi)