Liuskayökkönen
| Liuskayökkönen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset perhoset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Yökköset Noctuidae |
| Alaheimo: | Calpinae |
| Suku: | Scoliopteryx |
| Laji: | libatrix |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Scoliopteryx libatrix |
|
| Katso myös | |
Liuskayökkönen (Scoliopteryx libatrix) on melko yleinen yöperhoslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liuskayökkönen on melko kookas ja värikäs yöperhoslaji. Etusiipien pohjaväri on punaruskea ja siiven keskiosa hieman oranssinsävyinen. Siiven poikki kulkevat vaaleina sisempi poikkiviiru sekä kaksinkertainen ulompi poikkiviiru. Etusiipien kärjet ovat venyneet sirppimäisiksi ja siiven ulkoreuna on tunnusomaisesti liuskoittunut, mistä laji on saanut nimensäkin. Takasiivet ovat harmaanruskeat. Siipiväli 40–45 mm.[1][2][3]
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liuskayökköstä tavataan Euroopassa, Aasiassa Japaniin asti sekä Pohjois-Amerikassa. Suomessa lajia tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Aikuiset perhoset lentävät toukokuusta heinäkuuhun ja toisena sukupolvena heinäkuusta lokakuuhun.[4]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laji elää niityillä, lehtimetsissä ja puistoissa.
Liuskayökköset talvehtivat aikuisina. Luonnossa talvehtimispaikkoja ovat luolat ja kallionkolot[5], mutta helpoimmin lajin tapaa talvehtimasta ulkorakennuksista. Erityisesti maakellareista saattaa tavata kymmenien talvehtivien liuskayökkösten ryhmiä. Talvehtineet perhoset lähtevät lentoon keväällä ja niiden lento jatkuu heinäkuulle saakka. Talvehtineiden yksilöiden jälkeläiset aloittavat lentonsa heinäkuussa ja lentävät myöhään syksyyn. Jopa yli vuoden pituisen aikuisvaiheensa ansiosta liuskayökkönen kuuluu aikuisena pitkäikäisimpiin perhoslajeihin.
Liuskayökkönen lentää mielellään syötille, mutta harvemmin valolle. Calpinae-alaheimolle ominaiseen tapaan perhosen imukärsä on kova ja piikikäs, mikä mahdollistaa nesteiden imemisen marjojen ja hedelmien kuoren läpi[1].
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka syö pajuja (Salix spp.)[6].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b http://www.nhm.uio.no/fagene/zoologi/insekter/norlep/noctuidae/libatrix.html
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/s/scoliopteryx_libatrix.html
- ↑ http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=2469
- ↑ http://213.139.166.224/Lepidoptera/Noctuidae/Scoliopteryx/libatrix/Scoliopteryx%20libatrix.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ http://radiosuomi.yle.fi/node/1364
- ↑ http://www.nic.funet.fi/pub/sci/bio/life/insecta/lepidoptera/ditrysia/noctuoidea/noctuidae/calpinae/scoliopteryx/index.html (Arkistoitu – Internet Archive)