Mannerlaatta

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Litosfäärilaatta)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kartta mannerlaatoista, kartassa ei ole kaikkia pienimpiä mannerlaattoja.

Mannerlaatta on kappale Maan litosfääriä.[1] Mannerlaatta nimityksenä on harhaanjohtava sikäli, että mannerlaatat eivät noudata mannerten rajoja. Tästä syystä yleisesti puhutaan myös litosfäärilaatoista viitaten litosfääriin eli maapallon kivikehään, tai tektonisista laatoista viitaten laattatektoniikkaan eli teoriaan mannerlaattojen liikkeistä. Sanojen mannerlaatta, litosfäärilaatta ja tektoninen laatta merkitys on siis täsmälleen sama. Kratoniksi eli mannerytimeksi sanotaan hyvin vanhaa mantereen osaa,[1] jonka usein edellytetään olevan isostaattisessa tasapainossa.

Maan kiinteä ulkokerros koostuu paristakymmenestä litosfäärilaatasta, jotka ”kelluvat” vaipan raskaamman kiviaineksen päällä. Mannerliikunnot tarkoittavat mantereiden liikkumista laattatektoniikan vaikutuksesta. Laatat liikkuvat jatkuvasti toistensa suhteen, aiheuttaen maanjäristyksiä ja tulivuoritoimintaa, lähinnä laattojen reunoilla, jossa ne törmäävät tai työntyvät toistensa alle. Toisaalta uutta laattamateriaalia eli merenpohjaa muodostuu valtamerten keskellä. Näin tapahtuu esimerkiksi Islannissa, jossa epätavallisen voimakas vulkanismi on peittänyt mahdollisesti paljastuneet vaipan osat alleen.[1]

Litosfäärilaattojen liikettä ajaa viime kädessä painovoima, joka saa useita ilmiasuja laattatektonisessa systeemissä.

Mannerlaatat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuret laatat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienempiä laattoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laattojen liikettä ajavat voimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useiden voimien hypotetisoidaan vaikuttavan mannerlaattojen liikkeeseen[2]:

  • Subduktioveto (engl. slab pull), joka liittyy verrattain kylmän alityöntyvän ja uppoavan laatan raskauteen
  • Keskiselänteen työntö (engl. ridge push), joka on keskiselänteen vuorijonojen laattaan kohdistama työntävä voima
  • Imuvoima (engl. suction force), joka imee mantereita alityöntövyöhykkeitä kohti
  • Vaipan veto (engl. mantle drag), joka liittyy viskoosiin kytkentään litosfäärin ja astenosfäärin välillä
  • Transformisiirrosten vastusvoima (engl. transform resistance), joka pyrkii hidastamaan jo olemassaolevia laattaliikkeitä
  • Törmäysvastus (engl. colliding resistance), joka on konvergoiville laattarajoille ominainen

Näistä kolmea ensimmäistä pidetään tärkeimpinä yksittäisinä laattaliikettä ajavina voimina.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Koistinen, Olavi: HS selvitti: Näin luotettava Wikipedia on (XLS) hs.fi. 30.11.2013. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. ”Kaksi ensimmäistä kappaletta ovat kokonaisuutena yllättävän hyviä, mutta jonkin verran on hapuilua kuitenkin.

    1. Mannerlaatta ei ole levymäinen kappale Maan kuorta, vaan Maan kivikehää eli litosfääriä (johon kuori myös kuuluu)
    2. Maapallon vaippa ei ole paljastuneena Islannissa. Epätavallisen voimakas vulkanismi on peittänyt mahdollisesti paljastuneet vaipan osat alleen.

    3. Laattaliikkeen energialähde ei ole ainakaan suurelta osin konvektiovirtaukset. Suurin yksittäinen tekijä on todennäköisesti alityöntövyöhykkeillä ympäristöään tiheämpänä vaippaan painuvan merellisen kuoren aiheuttama veto. Erilaisten voimien vaikutukset laattaliikkeisiin eivät ole vielä täysin selvillä.

    4. Kiviaineen lämpeneminen on kyllä suurimmaksi osaksi radioaktiivisen hajoamisen aiheuttamaa, mutta muitakin tekijöitä on.

    5. Kratoniksi eli mannerytimeksi sanotaan hyvin vanhaa mannerlaatan osaa (ei ”kalliota”, joka on vain laatan maanpinnalle paljastunut yläosa)” Viitattu 18.3.2017.
  2. Cox, A. & B. R. Hart: Plate Tectonics : How it Works, s. 337-354. Wiley-Blackwell, 2009. ISBN 978-0-86542-313-8. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.