Lintuhämähäkit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lintuhämähäkit
Chilentarantula (Grammostola rosea)
Chilentarantula (Grammostola rosea)
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Leukakoukulliset Chelicerata
Luokka: Hämähäkkieläimet Arachnida
Lahko: Hämähäkit Araneae
Osalahko: Oikoleukaiset hämähäkit Mygalomorphae
Yläheimo: Theraphosoidea
Heimo: Lintuhämähäkit Theraphosidae
Thorell, 1870
Alaheimot
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lintuhämähäkit Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lintuhämähäkit Commonsissa

Lintuhämähäkit eli tarantulat on hämähäkkien heimo. Sen lajit ovat suurimpia kaikista hämähäkeistä, mutta muodostavat määrällisesti verrattain pienen osan maapallon kaikista hämähäkeistä, sillä niitä on vain noin 85 sukua ja arviolta 900 lajia, kun kaikkiaan eri hämähäkkilajeja on tunnistettu yli 35 000.

Lintuhämähäkkejä esiintyy niin sademetsissä kuin aavikoillakin; osa lajeista kaivaa maahan pysyvän pesän, toiset käyttävät tilapäisiä, luonnon tarjoamia suojia, ja osa elää puissa. Lintuhämähäkit käyttävät ravinnokseen kaikkia eläimiä, jotka suinkin saavat nujerrettua. Ravinto koostuu enimmäkseen hyönteisistä, mutta suurimmat lajit saattavat silloin tällöin napata jonkin pikkunisäkkäänkin.

Yleinen harhakäsitys on, että kaikki lintuhämähäkit olisivat ihmiselle hengenvaarallisia. Niiden myrkky on tarkoitettu halvaannuttamaan saalis ja helpottamaan ruoansulatusprosessia, mutta muutamaa sukua lukuun ottamatta ne ovat ihmiselle jokseenkin vaarattomia. Mikäli lintuhämähäkki pääsee puremaan ihmistä, on reaktio hyvin samankaltainen kuin ampiaisen pistoon. Joillakin aasialaisilla lajeilla on tosin todettu olevan muita voimakkaampi myrkky. Useimmat lajit potkivat puolustautuessaan ihoa ärsyttäviä takaruumiinsa karvoja tunkeilijaa kohti.

Useimmilla lintuhämähäkeillä on varsin pitkä elinkaari. Joidenkin naaraiden tiedetään eläneen vankeudessa lähes 30 vuotta, koiraat sitä vastoin saavuttavat vain muutaman vuoden iän.

Lintuhämähäkit terraarioeläiminä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terraarioeläimenä pidetään jo yli sataa tarantulalajia. Suomessa suosituimpia lajeja ovat chilentarantula, meksikonpunapolvitarantula, goljatlintuhämähäkki ja Brachypelma vagans. Tarantulasta ei tule kesyä lemmikkiä. Mitä vähemmän sitä käsitellään, sitä paremmin se voi. Hämähäkki viihtyy hämärässä ja lämpimässä. Käsittely taas aiheuttaa sille stressiä, joka voi pahimmassa tapauksessa johtaa hämähäkin kuolemaan. Jos tarantulaa lemmikkinään pitävä ei tiedä, kuinka itse reagoi sen puremaan tai kosketukseen, on parempi olla käsittelemättä sitä. Lattialle pudottamisesta seuraa helposti takaruumiin repeäminen tai hämähäkin kuolema.

Tarantella-nimitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintuhämähäkeistä on toisinaan käytetty nimitystä tarantella. Tarantellalla voidaan kuitenkin tarkoittaa myös Etelä-Euroopassa elävää, juoksuhämähäkkien heimoon kuuluvaa tarantelia eli provencentarantelia (Lycosa narbonensis, jonka vanhentuneita tieteellisiä nimiä ovat Lycosa tarantula, L. tarentula, L. rubiginosa, Tarantula apuliae ja Tarentula apuliae). Se on saanut nimensä italialaisen Taranton kaupungin mukaan, joka puolestaan on nimetty kreikkalaisen tarujen sankarin, Taraksen mukaan. Tarantella on myös vanha, nopeatempoinen napolilainen kansantanssi sekä kangastyyppi.[1] Epäselvyyksien välttämiseksi suositellaan suomen kielessä käytettäväksi Theraphosidae-heimon hämähäkeistä nimitystä lintuhämähäkit.

Alaheimoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Incertae sedis -suvut:

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]