Lindholmin saha
Lindholmin Saha Oy – Lindholms Såg Ab, vuoteen 1929 Lindholmin Mylly Oy,[1] oli Espoon keskuksessa vuosina 1919–1984 toiminut teollisuuslaitos, johon kuuluivat mylly, saha, höyläämö, rautakauppa, paja, puusepänverstas ja sementtivalimo. Laaja teollisuusalue sijaitsi Turun radan eteläpuolella Espoon rautatieaseman vieressä, jossa nyt sijaitsee muun muassa Espoontorin kauppakeskus. Tehdasalue reunusti ratapihaa nykyisestä Kamreerintie 8:sta laajimmillaan Reviisorinkadulle asti[2]. Lindholmin saha kuului 1930-luvulla Espoon suurimpiin teollisuuslaitoksiin ja työnantajiin.
Lindholmin Mylly Oy:n perustivat syksyllä 1919 kolme Lindholmin veljestä. Myllyn lisäksi liiketoimintana oli alusta asti myös puutavaran sahaus. Yhtiön johtajana 37 vuotta ollut Elis Lindho!m kuoli vuonna 1957, ja saman vuoden heinäkuussa salamaniskusta syttynyt tulipalo tuhosi sekä sahan että myllyn maan tasalle. Jo vuoden kuluttua saatiin tuotanto taas käyntiin uusissa rakennuksissa. Uudeksi toimitusjohtajaksi Elis Lindholmin jälkeen tuli rakennusmestari Erik Holmberg, ja yhtiön hallituksen puheenjohtajana toimi vuodesta 1951 myyntijohtaja Lars Orlamo.[3]
Vuonna 1972 Lindholmin Saha Oy myi 15 hehtaarin maa-alueensa Espoon kaupungille ja ryhtyi suunnittelemaan muuttoa Kirkkonummen Veikkolaan niin, että Espooseen jäisi vain rautakauppa[4]. Kaupunki kaavoitti alueelle 70 000 kerrosneliömetriä teollisuus- ja liikerakennuskäyttöön, mutta alueen savimaata pidettiin huonona raskaan rakentamisen kannalta[5][6].
Lindholmin Sahan alueella oli tulipalo myös vuonna 1977[7]. Rakennukset purettiin vuonna 1987[8].
Saha-alueella nykyisin sijaitseva kiertoliittymä Lindholminympyrä on nimetty yhtiön mukaan[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kuolleita: toimitusjohtaja Elis Lindholm. Helsingin Sanomat, 20.01.1957, s. 16. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ a b Lindholminympyrä – Lindholmscirkeln Espoon keskuksen nimistö, Espoon kaupunki. Viitattu 31.8.2023.
- ↑ Lindholmin Saha Oy. 40-v. Helsingin Sanomat, 15.11.1959, s. 23. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Lindholmin Saha muuttaa Espoosta Kirkkonummelle. Helsingin Sanomat, 28.11.1973, s. 17. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Espoon keskuksen alue vaikeasti rakennettavaa. Helsingin Sanomat, 18.11.1975, s. 9. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Espoon salainen maanjakoesitys: Lindholmin sahan maat viidelle rakentaialle. Helsingin Sanomat, 19.09.1973, s. 14. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Lindholmin sahan palo v. 1977, höyläämön puoli Espoon kaupunginmuseo. 1977 (valokuva). Viitattu 31.8.2023.
- ↑ Aalto, Pentti (valokuva): Lindholmin sahaa puretaan, elokuu 1987 Espoon kaupunginmuseo. 1987 (valokuva). Viitattu 31.8.2023.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kadonnut Espoo: Lindholmin saha, valokuvia sahasta Tony Hagerlundin yksityissivustolla