Limingan työväentalo
| Limingan työväentalo | |
|---|---|
| Limingan työväentalo | |
 Limingan työväentalo 2017. |
|
| Osoite | Krankantie 7, 91900 Liminka |
| Sijainti | Liminka |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1902 |
| Rakennuttaja | Limingan työväenyhdistys |
| Omistaja | SKDL Limingan Yhdistys ry |
| Runkorakenne | hirsi |
| Kerrosluku | 1 |
| Kerrosala | 280 m²[1] |
 |
|
Limingan työväentalo Sointula sijaitsee Limingan kunnan keskustassa. Pohjois-Suomen vanhin käytössä oleva työväentalo on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja säilyttämisen arvoinen.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Limingan työväenyhdistys on perustettu 1898. Valmisteleva kokous oli pidetty jo lokakuussa vuonna 1987, ja marraskuussa oli laadittu yhdistykselle säännöt. Senaatti hyväksyi yhdistyksen perustamisen 8.6.1898. Se oli Pohjois-Suomen ensimmäinen maaseutupaikkakunnalle perustettu työväenyhdistys. Toiminta oli vilkasta alusta asti. Aluksi yhdistys kokoontui Kaupin talossa. Liminka oli torpparipitäjä ja yhdistys piti esillä torpparien asemaa.[2]
Myös Limingan sivukylille Alatemmekseen ja Virkkulaan perustettiin 1900-luvun alkupuolella omat työväenyhdistykset, joiden toiminta kuitenkin hiipui 1920-luvulle tultaessa ja toiminta keskittyi kirkonkylän työväenyhdistykseen.[2]
Vuonna 1901 yhdistyksessä oli 160 jäsentä. He olivat maataloustyöväkeä, mäkitupalaisia ja kuntakeskukseen asettunutta työväestöä. Työväenyhdistyksen alaisuudessa toimi urheiluseura, opintokerho, huvitoimikunta, naisjaosto ja torpparijaosto. Oman talon hankkimista pohdittiin alusta alkaen. Vuonna 1902 työväenyhdistys osti tontin Heikki Sipolalta. Hirsiä ostettiin Juho Merilältä talon rakentamista varten. Rakennusurakka annettiin huutokaupalla Aappo Kanniaiselle ja Alex Knuutilalle. Talon pohjapiirustukset tekivät Juho Merilä ja Kalle Tuorila. Yhdistyksen rakennustoimikunta valvoi rakentamista, ja työtä tehtiin paljon myös talkoilla. Vuoden 1902 syksyllä talo vihittiin käyttöön, ja se ristittiin Sointulaksi. Limingan työväentalo oli Pohjois-Suomen vanhin työväentalo.[2]
Oman toiminnan lisäksi taloa vuokrattiin myös ulkopuolisille, ja talon käyttäjille laadittiin tarkat säännöt. Juopuneena esiintyminen oli kiellettyä, tupakkaa sai polttaa vain tupakkahuoneessa, ja järjestysmiesten piti huolehtia siitä, että iltamat lopetettiin kello 24.[2]
Sisällissodan aikana toiminta keskeytyi. Liminkaan perustettiin sekä suojeluskunta että punakaarti. Sodan tapahtumiin liminkalaiset osallistuivat pääosin Oulussa. Limingan työväentaloa ei takavarikoitu. Sodan jälkeen toiminta käynnistyi uudelleen. Politiikan suunnasta syntyi erimielisyyttä, jolloin osa jäsenistöstä erosi SDP:stä ja perusti Suomen Sosialistisen Työväenpuolueen, johon myös Limingan työväenyhdistys liittyi vuonna 1920. Vuonna 1923 työväentalo asetettiin toimintakieltoon porvariston taholta. Limingan työväenyhdistyksen toiminta oli lakkautettuna 17 kuukautta. Joulukuussa 1925 toimitettavia kunnallisvaaleja varten perustettiin työläisten ja pienviljelijöiden valitsijayhdistys. Huhtikuun lopulla vuonna 1925 työväenyhdistys vapautettiin toimintakiellosta.[2]
Toiminnan keskeytys oli kuitenkin heikentänyt yhdistyksen toimintaedellytyksiä, ja poliittinen tilanne Suomessa oli ajautumassa vasemmiston toiminnan kieltämiseen. Ehkä näistä syistä Limingan työväenyhdistys päätti lopettaa yhdistyksen toiminnan vuonna 1928. Työväentalon omistus siirtyi sääntöjen mukaisesti SAJ:lle, joka puolestaan luovutti talon Suomen Maatyöväen Liiton Limingan osastolle nro 47. Ammattiosaston lakkauttamisen jälkeen talo meni valtiolle, ja konkurssipesän toimitsija myi talon vuonna 1934 huutokaupalla. Talo siirtyi Limingan rauhanyhdistyksen hallintaan. Rauhanyhdistys hyväksyttiin yhdistysrekisteriin vuonna 1935. Talo oli rauhanyhdistyksen hallussa vuoteen 1947 asti, jolloin Suomen Kansan Demokraattinen Liitto (SKDL) sai sen haltuunsa työväentalojen palautuslain perusteella.[2]
Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) Limingan osasto ja SKDL:n Limingan yhdistys oli perustettu vuonna 1945 heti sodan jälkeen. Työväentalolla oli vilkasta toimintaa 1970-luvulla, ja 1980-luvulla esille nousi talon peruskorjauksen tarve. Talossa toimivat tuolloin SKDL, SKP, kunnallisjärjestö, eläkeläiset, pioneerit, rakennustyöväen ammattiosasto, Luja, nuoret, Lakeuden kansalaisopisto sekä naiset. Vuonna 1985 juhlittiin Limingan vasemmiston 40-vuotista toimintaa järjestämällä iltamat. Vuonna 1986 keskusteltiin liminkalaisen vasemmiston yhdistämisestä.[2]
Kunnallisjärjestö yhdistettiin SKDL:ään 2. lokakuuta 1987. Talkoilla saatiin talon seinään ”Työväentalo”-nimikyltti. 1980-luvun lopulla keskusteltiin Vasemmistoliiton perustamisesta. SKP:n Limingan osaston viimeinen kokous pidettiin 20.3.1990. Viimeiset vappujuhlat SKDL:n nimissä vietettiin vuonna 1990. Limingan Vasemmisto aloitti maaliskuussa 1992, kun yhdistysrekisteri hyväksyi nimenmuutoksen. Välittömästi lähetettiin avustusanomus työväentalon ravintolan, keittiön, eteis- ja wc-tilojen kunnostamiseen. Tilat saatiin kunnostettu kesän 1998 aikana, ja niin voitiin juhlia työväentalolla Limingan työväen 100-vuotiasta toimintaa.[2]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talo on hirsirunkoinen ja rankorakenteinen. Taloa on laajennettu 1920-luvulla rakentamalla näyttämöosa. Salin ulkoseinät ovat vuoraamattomia, näyttämön ulkoseinillä on lautaa. Talo on maalattu punaiseksi. Alkuperäinen kate on ollut päre. Vuonna 1959 se muutettiin huopakatteeksi, joka uusittiin vuonna 1973. Sisäkatto on paneloitu. Vuonna 1950 saliin laitettiin paneeli ja halltexlevyt. Vuonna 1973 vahtimestarin asuntoa laajennettiin ja seiniin laitettiin lastulevyt salia lukuun ottamatta talon muihin tiloihin. Puulämmitys vaihdettiin sähköön vuonna 1973, ja taloon on asennettu vesijohto, viemäri ja wc-tilat. Myös talon kuistit ja osa talon ovista on uusittu.[3]
Talon kunnostusta jatkettiin 1980-luvulla, jolloin muutostöihin saatiin avustusta Opetusministeriöltä. Lisäksi otettiin pankkilainaa. Taloon uusittiin vesikatto. Vanha päre- ja huopakatto poistettiin, ja tilalle laitettiin umpilaudoitus ja huopa. Salin ja näyttämöosan lattia muutettiin betonilattiaksi, mikä on myöhemmin osoittautunut virheeksi. Päälle liimattu tammiparketti on väliin kertyneen kosteuden vuoksi päässyt irtautumaan. Opetusministeriön avustuksen turvin uudistettiin myös ravintolan, eteisen ja keittiön lattiat ja asennettiin sähkölämmitys uudelleen.[2]
Talossa on juhlasali näyttämöineen, ravintola, keittiö, eteinen ja huoneen ja keittiön asunto.[3]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talossa järjestetään kokouksia, nuorisotoimintaa, tansseja ja juhlia.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Limingan Työväentalo Seurantalot.fi. Viitattu 3.3.2023.
- ↑ a b c d e f g h i j Järvenpää, Kirsi & Keinänen, Jorma: Rakensimme vankan kivijalan Limingan työväen toimintaa 100 vuotta. Saarijärvi: Limingan Vasemmisto ry, 2002. ISBN 952-91-5483-6.
- ↑ a b c Båsk-Ekholm, Katia & Häyry, Kaj: Suomen työväentaloja koskeva selvitys. Helsinki: Opetusministeriö, 1982.