Tämä on lupaava artikkeli.

Liberace

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Liberace
Liberace Colour Allan Warren.jpg
Liberace vuonna 1974.
Syntynyt 16. toukokuuta 1919 West Allis, Wisconsin
Kotoisin Yhdysvallat
Kuollut 4. helmikuuta 1987 (67 vuotta) Palm Springs, Kalifornia
Oikea nimi Wladziu Valentino Liberace
Aktiivisena 1930-luku – 1986
Tyylilajit viihteellinen klassinen musiikki ja kevyt musiikki
Soittimet piano

Wladziu Valentino Liberace, tunnettu taiteilijanimellään Liberace [lɪbərˈɑːtʃi] (16. toukokuuta 1919 West Allis, Wisconsin4. helmikuuta 1987 Palm Springs, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen pianisti ja viihdetaiteilija. Hänen menestyksekäs pianistinuransa kesti 1940-luvulta 1980-luvulle. Liberace tiivisti klassisia kappaleita jättämällä pois ”tylsät kohdat” ja yhdisteli klassista ja kevyttä musiikkia.[1] Liberace tuli tunnetuksi myös ylellisistä esiintymisasuistaan, sormuksistaan, itseironisista sukkeluuksista ja flyygelinsä päällä palavasta kyntteliköstä.[2][1] Liberace oli yksi Las Vegasin suurimpia vetonauloja. Liberace myi elinaikanaan 60 miljoonaa levyä, ja hän oli uransa huipulla maailman parhaiten palkattu viihdetaiteilija.[3][4]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wladziu Valentino Liberace syntyi vuonna 1919 puolalais-italialaiseen perheeseen Wisconsinissa.[5] Hänen isänsä oli ammattimainen käyrätorven soittaja, mutta Wladziu valitsi soittimekseen pianon. Hän sai koulutuksen klassiseksi pianistiksi ja soitti Chicagon sinfoniaorkesterin solistina jo 16-vuotiaana.[6][2]

Uransa alkuvaiheissa Liberace soitti pitämissään klassisen musiikin konserteissa muutamia pop-kappaleita. Yleisö hurrasi pop-kappaleille enemmän kuin varsinaiselle konsertille, joten Liberace otti ne vakituisesti ohjelmistoonsa.[1] Hänen repertuaariinsa kuului klassisten kappaleiden lisäksi muun muassa boogie woogieta, elokuvasävelmiä, cocktail-jazzia ja sentimentaalisia balladeja.[7] Nuorena Liberace soitti elokuvateattereissa ja yökerhoissa, ja hän käytti jonkin aikaa taiteilijanimeä Walter Busterkeys.[6]

Liberace muutti 1940-luvulla New Yorkista Kaliforniaan ja sai levytyssopimuksen Decca Recordsin kanssa. Hänestä yritettiin aluksi tehdä big bandin johtajaa, mutta ilman menestystä. 1940-luvun lopulla hän teki sopimuksen Columbia Recordsin kanssa ja nousi kansalliseen suosioon. Hänestä tuli 1950-luvulla viihdemaailman tähti levytystensä sekä televisio- ja elokuvaesiintymistensä kautta. 1950-luvun jälkeen hänellä ei enää ollut suuria hittejä, mutta hänen suosionsa konserttiesiintyjänä ja julkisuuden henkilönä säilyi korkeana hänen kuolemaansa 1987 asti.[2] Hän oli yksi Las Vegasin suurimpia vetonauloja.[6]

Liberace sai vuonna 1951 oman televisio-ohjelman The Liberace Show, jolla oli parhaimmillaan 35 miljoonaa katsojaa. Hän soitti ohjelmassa pianoa orkesteria johtaneen viulistiveljensä Georgen säestyksellä.[6] Liberace esiintyi myöhemmin vierailijana muun muassa Batman-televisiosarjassa ja The Muppet Show’ssa.[8][9]

Liberace soitti dramaattisesti ja näyttävästi. Hänen kädennostonsa olivat korkeita ja sointunsa voimakkaita, ja hän suosi juoksutuksia, liu’utuksia (glissando), nopeutuksia ja käsien paikan vaihtoja.[10] Musiikkikriitikot eivät pitäneet Liberacen pinnallisesta soittotyylistä etenkään hänen uransa alkuvaiheissa ja hyökkäsivät häntä vastaan erittäin pilkallisesti. Myöhemmin Liberace sai kuitenkin myös kriitikoilta tunnustusta ainutlaatuisuudestaan.[7] Liberace vastasi kritiikkiin tunnetuksi tekemällään lentävällä lauseella ”Itkin koko matkan pankkiin”. Hän sanoi myös: ”Pidän itseäni viihdyttäjänä. --- Kun esiinnyn, en vain soita. Haluan tehdä ihmiset onnellisiksi.” [3] Liberacen suhde yleisöönsä olikin hyvin läheinen: hänen konserttinsa päättyivät siihen, että hän kutsui yleisöä lavalle halailemaan ja kättelemään itseään sekä koskettelemaan pianoaan, sormuksiaan ja esiintymisasujaan.[4]

Kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberace kuoli AIDSin komplikaatioihin vuonna 1987.[11] Hänen kuolinsyykseen ilmoitettiin alun perin kuitenkin sydänsairaudesta johtunut sydänkohtaus.[1]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liberace muutti Hollywoodin-kotinsa 1970-luvun puolivälissä museoksi ja perusti museon myöhemmin myös Las Vegasiin.[6] Hän avasi 1980-luvulla myös ravintolan Las Vegasiin.[3] Liberace perusti Liberace Foundation for the Creative and Performing Arts -säätiön, joka avustaa nuoria esiintyjiä.[1]

Liberace kiisti homoseksuaalisuutensa elämänsä loppuun asti ja haastoi hänen seksuaalisuudestaan vihjailevia lehtiä ja toimittajia menestyksellisesti oikeuteen kunnianloukkauksesta.[6] Hänen rakastajansa ja työntekijänsä Scott Thorson haastoi hänet 1980-luvulla oikeuteen ja vaati tälle tekemästään työstä yhteisasumisen aikana 113 miljoonaa dollaria; juttu sovittiin lopulta 95 000 dollarilla.[3]

Vuonna 2013 sai ensi-iltansa Steven Soderberghin ohjaama Liberacen elämästä kertova elokuva My Life with Liberace, jonka pääosassa on Michael Douglas. Elokuva perustuu Scott Thorsonin kirjoittamaan kirjaan Behind the Candelabra.[12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Liberace, flamboyant pianist is dead NY Times 1987
  2. a b c MTV: About Liberace
  3. a b c d Liberace had last laugh on critics by 'crying all the way to the bank' 5.2.1987. The Pittsburgh Press. Viitattu 20.5.2013.
  4. a b Lorraine Lucciola: A glittering tribute to Liberace 23.8.2012. South Coast Today. Viitattu 26.5.2013.
  5. William Addams Reitwiesner: Ancestry of Liberace Viitattu 20.5.2013.
  6. a b c d e f Biography Biography.com. Viitattu 20.5.2013.
  7. a b Walsh, Mike: The Weird, Wild, Wonderful Liberace Mission Creep. Viitattu 19.5.2013.
  8. Liberace 1960's Bob's Liberace
  9. The Best of the Muppet Show Featuring Liberace Amazon.com
  10. J. Bryan Lowder: Was Liberace a Good Pianist? 22.5.2013. Slate.com: BrowBeat. Viitattu 26.5.2013.
  11. Picturing Him in Sequins and Capes 17.5.2013. The New York Times. Viitattu 19.5.2013.
  12. Picturing Him in Sequins and Capes 17.5.2013. The New York Times. Viitattu 19.5.2013.