Leïla Slimani

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leïla Slimani
Leïla Slimani vuonna 2017.
Leïla Slimani vuonna 2017.
Henkilötiedot
Syntynyt3. lokakuuta 1981 (ikä 43)
Rabat, Marokko
Ammatti kirjailija ja toimittaja
Kirjailija
Tuotannon kieliranska
Esikoisteos
  • La baie de Dakhla: itinérance enchantée entre mer et désert, 2013.
  • Dans le jardin de l'ogre, 2014.
  • Chanson douce, 2016.
Palkinnot
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Leïla Slimani (s. 3. lokakuuta 1981 Rabat, Marokko[4]) on marokkolaissyntyinen Ranskassa asuva kirjailija ja toimittaja.

Lapsuus ja perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slimanin äiti Béatrice-Najat on puoliksi ranskalainen, puoliksi algerialainen ja oli yksi ensimmäisiä naislääkäreitä Marokossa. Slimanin isänsä oli marokkolainen Othmane, joka oli opiskellut Ranskassa ja Marokossa hän työskenteli pankkimaailmassa. Perheen kotikieli oli ranska, ja Slimani kävi ranskankielistä koulua.[4]

Slimani muutti 18-vuotiaana Ranskaan opiskelemaan 1999. Hän matkusti kuitenkin aluksi Itä-Euroopassa muutaman kuukauden, minkä jälkeen hän palasi Pariisiin ja kokeili näyttelijän uraa marokkolaisen ohjaajan kanssa. Hän kuitenkin totesi olevansa keskinkertainen näyttelijä eikä kiinnostunut alasta ja alkoi opiskella ESCP Business Schoolissa media-alaa. Slimani avioitui vuonna 2008. Samana vuonna Slimanille tarjottiin pariisilaisesta L'Express-lehdestä palkatonta harjoittelupaikkaa, mikä ei käynyt Slimanille. Toimituspäällikkö neuvoi häntä tiedustelemaan paikkaa Jeune Afrique -lehdestä, mistä hän sai vakituisen toimittajan paikan.[4]

Slimanin teos Adèle (Dans le jardin de l'ogre, 2014) sai Marokon suurimman kirjallisuuspalkinnon La Mamounia -palkinnon vuonna 2015.[1] Kehtolaulu (Chanson douce, 2016) sai Goncourt-palkinnon vuonna 2016 ja Grand prix des lectrices de Elle palkinnon vuonna 2017.[1][2] Ranskan presidentti Emmanuel Macron nimitti Slimanin Ranskan kulttuurin ja kielen lähettilääksi vuonna 2017.[5][6]

  1. a b c Mäkijärvi, Esa: Kirja-arvio: Addiktion monet kasvot Demokraatti. 10.12.2019. Viitattu 19.4.2020.
  2. a b Chanson douce – Leïla Slimani Babelio. Viitattu 19.4.2020. (ranskaksi)
  3. Goncourt-voittaja Leïla Slimanille Myönnettiin Grand Prix Du Roman Elle Institut français de Finlande. Arkistoitu 20.4.2020. Viitattu 19.4.2020.
  4. a b c Schwartzbrod, Alexandra: Leïla Slimani. «Madame Bovary X» Libération. 29.9.2014. Arkistoitu 26.3.2015. Viitattu 19.4.2020. (ranskaksi)
  5. Willsher, Kim: Macron appoints author Leïla Slimani to champion French language The Guardian. 6.11.2017. Viitattu 19.4.2020. (englanniksi)
  6. Leila Slimani WSOY. Viitattu 19.4.2020.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kantojärvi, Pirjo: Leïla Slimani: Kehtolaulu – Vääristynyt tarpeellisuus. Maailmankirjat : käännöskirjallisuuden verkkolehti, 3.10.2018. ISSN 1799-442X Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.4.2020.