Leskikuningattaren henkirykmentti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Leskikuningattaren henkirykmentti (ruots. Änkedrottningens livregemente) oli Ruotsin armeijan värvätyistä sotilaista koostunut joukko-osasto joka palveli varuskuntana Viaporissa vuosina 1772-1808.

Rykmentti perustettiin alun perin etelä-Ruotsissa 1742 ja aluksi se tunnettiin komentajiensa mukaan nimettynä muun muassa Hamiltonin, Lillieswärdin ja von Liewenin rykmenttinä. Rykmentti palveli vuodesta 1753 lähtien Viaporissa. Rykmentin upseerit tukivat vuonna 1772 Kustaa III:n tekemää vallankaappausta ja siitä palkkioksi rykmentti sai samana vuonna Leskikuningattaren henkirykmentin nimen. Leskikuningatar oli Kustaa III:n äiti Loviisa Ulrika jonka veli oli Preussin kuningas Fredrik Suuri.

Suomen sodan alkaessa 1808 Suomessa oli Leskikuningattaren rykmentin lisäksi kaksi kokoaikaisista värvätyistä sotilaista koottua jalkaväkirykmenttiä Jägerhornin rykmentti ja Adlercreutzin rykmentti ja niiden lisäksi Suomen tykistörykmentti koostui värvätyistä sotilaista. Savon ja Karjalan jääkärit olivat osa-aikaisia värvättyjä sotilaita jotka olivat palveluksessa vain kesäaikaan. Muut maa-armeijan joukko-osastot kuuluivat ruotuväkeen. Leskikuningattaren rykmentin historia päättyi Viaporin linnoituksen antautumiseen piirityksen jälkeen keväällä 1808.

Rykmentti soitti ensimmäisenä Suomessa Porilaisten marssia, marssista käytettiin silloin vielä nimeä Leskikuningattaren marssi. Bernhard Henrik Crusell oli klarinetin soittajana rykmentin orkesterissa.

Englantilainen sotahistorian tutkija J. E. O. Screen on kirjoittanut vuonna 2010 rykmentin historiasta kirjan The Queen Dowager's Life Regiment in Finland 1772-1808.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]