Leopold V

Leopold V. Josef Kremerin fantasiamaalaus vuodelta 1759.

Leopold V (1157 – 31. joulukuuta 1194), lisänimeltään der Tugendhafte tai der Tugendreiche ’Hyveellinen’, oli Itävallan herttuana kolmannen ristiretken aikoihin 1177–1194. Hänet muistetaan, paitsi Steiermarkin liittämisestä Itävaltaan, erityisesti kiistastaan ristiretken johtajan Rikhard Leijonamielen kanssa.

Suku ja perhe

Leopold kuului Babenbergien sukuun. Hänen vanhempansa olivat Itävallan ensimmäinen herttua Henrik II Jasomirgott ja tämän toinen puoliso Theodora Komnene, Bysantin keisarin Manuel I Komnenoksen veljentytär. Isänsä äidin, Agnes von Waiblingenin kautta hän oli sukua Hohenstaufien hallitsijasuvulle: keisari Fredrik Barbarossan isä oli Agnes von Waiblingenin poika tämän ensimmäisestä avioliitosta, siis Henrik Jasomirgottin velipuoli, joten Fredrik Barbarossa oli Leopoldin serkku.

Leopold nai 1172 Unkarin kuninkaan Géza II:n tyttären Helenan (unk. Ilona). Heille syntyi kaksi poikaa, Friedrich (sittemmin Itävallan herttuana Fredrik I) ja Leopold (sittemmin Itävallan herttuana Leopold VI).

Itävallan herttuana

Keisari Fredrik Barbarossa oli virallisesti antanut Itävallan Leopoldille läänitykseksi jo 1174, Henrik Jasomirgottin toivomuksesta, ja tämä läänitys toistettiin Henrikin kuoltua 1177. Henrikille myönnetyn Privilegium minus -asiakirjan perusteella, joka antoi Itävallalle aiempaa itsenäisemmän aseman, Itävallan herttuan olisi tarvinnut vierailla Saksan valtakunnassa vain Baijerin kuninkaallisilla hovipäivillä ja osallistua ainoastaan Itävallan naapurimaihin tehtäviin sotaretkiin. Leopold kuitenkin halusi olla mukana Saksan politiikassa, ja hänen tiedetään osallistuneen muun muassa vuonna 1185 Fredrik Barbarossan Italian-retkeen.

Leopold piti yllä yhteyksiä äitinsä kotimaahan Bysanttiin ja vieraili pyhiinvaellusmatkallaan vuoden 1182 alussa keisari Aleksios II:n hovissa. Sieltä hän toi arvokkaan pyhäinjäännöksen, kappaleen Jeesuksen ristiä, jonka hän lahjoitti erityisesti suosimalleen Heiligenkreuzin luostarille.

Saksan keisarikunnan kaakkoisosan mahtavimmaksi ruhtinaaksi Leopold nousi hankkimalla itselleen Steiermarkin herttuakunnan. Steiermarkin sairasteleva ja lapseton herttua Otakar IV, jota ilmeisesti huoletti mahtimiesten kiistojen repimän herttuakunnan tilanne, teki Leopoldista ja tämän pojasta Fredrikistä perillisensä: ns. Georgenbergin sopimuksella 1186 määrättiin, että Steiermark kuuluisi Itävallan kulloisenkin hallitsijan alaisuuteen, ja tämän vahvisti seuraavana vuonna keisari Fredrik Barbarossa. Otakar IV kuoli 1192, jolloin Leopold ja Fredrik saivat Steiermarkin virallisesti läänityksekseen keisari Henrik VI:lta.

Kiista Rikhard Leijonamielen kanssa

Kolmatta ristiretkeä valmisteltaessa Leopold oli vuonna 1188 Bysantin keisarin Isaak II Angeloksen lähettiläälle vannonut myös keisari Fredrik Barbarossan nimissä, että ristiretkeläiset eivät hyökkäisi Bysantin valtakuntaan. Suojellakseen omaa valtakuntaansa Leopold halusi ensiksi jättäytyä pois retkeltä ja luovutti toukokuussa 1189 ristiretkeä varten keräämänsä varat edelleen. Saman vuoden lopulla saapui kuitenkin tieto siitä, että bysanttilaiset olisivat rikkoneet tekemänsä sopimuksen, ja elokuussa 1190 Leopold vain pieni joukko mukanaan ja heikosti varusteltuna lähti Venetsian kautta meritse kohti Pyhää maata. Keväällä 1191 Leopold liittyi Akkoa piirittäviin saksalaisiin ristiretkeläisiin, mutta vasta Filip II Augustin johtamien ranskalaisten ja Rikhard Leijonamielen johtamien englantilaisten saavuttua Akko saatiin valloitetuksi.

Akkon valloituksen yhteydessä Leopold riitaantui Rikhard Leijonamielen kanssa, tarinan mukaan siksi, että Rikhard oli repinyt kaupungin tornista alas Leopoldin sinne nostaman lipun. Riidan taustalla oli myös se, että Rikhard tuki Jerusalemin kuningasta Guido Lusignanilaista tämän kilpailijaa, Leopoldin liittolaista Konrad Montferratilaista vastaan, ja välittömänä syynä oli luultavasti riita ryöstösaaliista.

Akkon valloituksen jälkeen Leopold palasi Itävaltaan 1191, mutta Rikhard Leijonamieli lähti paluumatkalle vasta seuraavana vuonna. Hän vaelsi Itävallan halki pyhiinvaeltajan valepuvussa, mutta 21. tai 22. joulukuuta 1192 hänet tunnistettiin ja pidätettiin Wienin lähistöllä; keisari Henrik VI oli jo aiemmin lähettänyt Rikhardista pidätysmääräyksen kaikille valtakunnan ruhtinaille ja kaupungeille. Rikhardia pidettiin vankina Dürnsteinin linnassa, kunnes hänet pääsiäisenä 1193 luovutettiin keisarille, ja helmikuussa 1194 hän pääsi palaamaan Englantiin. Rikhardista maksetuilla lunnasrahoilla Leopold laajennutti Wienin kaupunkia ja perusti Wiener Neustadtin, ja luultavasti niillä kustannettiin myös uuden rahapajan perustaminen Wieniin entisen, Kremsissä toimineen tilalle.

Luultavasti Rikhard Leijonamielen aloitteesta paavi Celestinus III, joka jo aiemmin oli yrittänyt järjestää Rikhardin vapauttamista, julisti vuonna 1194 Leopoldin kirkonkiroukseen. Veronan piispa Adelhardin välityksellä sovittiin, että Leopold pääsisi takaisin kirkon yhteyteen palauttamalla panttivangit ja lunnasrahat sekä tekemällä ristiretken. Leopold ei kuitenkaan ehtinyt toteuttaa vaatimuksia ennen kuin kuoli samana vuonna Grazissa, pudottuaan turnajaisissa hevosen selästä.

Perintö

Tarinan mukaan Itävallan puna-valko-punainen lippu sai alkunsa Akkon piirityksessä. Kun Leopold V taistelun jälkeen riisui vyönsä, hänen kauttaaltaan veren punaamaan valkoiseen asetakkiinsa jäi näkyviin keskelle valkoinen raita, ja tätä asetakkia kerrottiin käytetyn lippuna alkuperäisen lipun jouduttua taistelussa kadoksiin.

Kuolinvuoteellaan Leopold – Georgenbergin sopimuksen vastaisesti – jätti Itävallan herttuakunnan pojalleen Fredrikille ja Steiermarkin nuoremmalle pojalleen Leopoldille. Fredrik kuitenkin kuoli vailla perillistä jo 1198, jolloin Leopold VI peri myös Itävallan herttuan arvon.

Leopold V on haudattu Heiligenkreuzin luostariin.