Siirry sisältöön

Leopold VI (Itävalta)

Wikipediasta
Herttua Leopold VI

Leopold VI (15. lokakuuta 1176 – 28. heinäkuuta 1230), lisänimeltään der Glorreiche, ’Kunniakas’ tai ’Loistokas’, oli Itävallan herttua vuodesta 1194 aina kuolemaansa saakka.[1]

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopoldin vanhemmat olivat Itävallan Babenberg-sukuinen herttua Leopold V ja Unkarin prinsessa Helena (unk. Ilona, n. 1155–1199), joka oli Árpád-sukuisen kuningas Géza II:n ja Kiovan suuriruhtinaan Mstislav I Suuren tyttären Efrosinjan (Euphrosyne) tytär. Isänsä isoäidin Agnes von Waiblingenin kautta Leopold oli sukua myös Saksan Hohenstaufen-hallitsijoille. Leopoldilla oli vanhempi veli Fredrik (Friedrich) ja sisar Agnes, joissakin lähteissä mainitaan myös Berta-niminen sisar.[1][2]

Isä Leopold V oli tehnyt lapsettoman Steiermarkin herttuan kanssa ns. Georgenbergin sopimuksen, jolla hänestä ja hänen jälkeensä kulloisestakin Itävallan herttuasta tulisi myös Steiermarkin hallitsija. Tätä sopimusta rikkoen Leopold V ennen kuolemaansa 1194 määräsi valtakuntansa jaettavaksi siten, että Leopold-poika sai Steiermarkin ja vanhempi veli Fredrik (n. 1175 – 1198) Itävallan. Fredrik kuitenkin kuoli naimattomana ja ilman jälkeläisiä vuonna 1197 alkaneella ristiretkellä huhtikuussa 1198 Palestiinassa Akkossa, ja valta siirtyi yksin Leopoldille.[1]

Itävallan herttuana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Leopold VI oli järkevä ja taitava reaalipoliitikko, jonka hallitusaikana Itävallassa vallitsi rauha, lukuisia rajakahakoita lukuun ottamatta; myöskään ristiretkeläisarmeijoja ei kulkenut maan läpi. Tämän ansiosta liikenne ja kaupankäynti kehittyivät. Leopold uudisti raha- ja maakirjajärjestelmän ja hankki omistukseensa markkina- ja kauppapaikkoja myös Itävallan herttuakunnan ulkopuolelta.[1]

Leopold muistetaan komeiden edustusrakennusten teettäjänä ja mahtavien juhlien järjestäjänä. Hänen hovissaan Wienissä harrastettiin taidetta ja runoutta, ja siellä vaikutti myös minnelaulaja Walther von der Vogelweide, joka tosin myöhemmin lähti Wienistä luultavasti poliittisten erimielisyyksien takia.[1]

Kansainvälisessä politiikassa Leopold asettui yleensä Hohenstaufien puolelle, mutta pysyi enimmäkseen hyvissä väleissä myös paavinistuimen kanssa ja onnistui toisinaan myös toimimaan sovittelijana Saksan keisarin ja paavin välisissä kiistoissa. Vuosina 1206–1207 hän yritti perustaa Wieniin oman piispanistuimen, mutta hanke kaatui Passaun ja Salzburgin piispojen vastustukseen. Leopold pani toimeen ankaria kerettiläisten vainoja omilla alueillaan ja osallistui useampiin ristiretkiin: vuonna 1212 hän lähti nykyisen Etelä-Ranskan kerettiläisiä albigenssejä vastaan, mutta ehti perille vasta, kun rauha oli jo solmittu, ja samoin kävi tämän jälkeen Espanjan maurien pariin tehdyllä retkellä. Egyptin Damiettan piiritykseen vuosina 1218–1219 hän osallistui yhdessä monien muiden kristittyjen ruhtinaiden kanssa, mutta palasi kesken hyökkäyksen takaisin Itävaltaan.[1]

Leopold haudattiin perustamaansa Lilienfeldin luostariin Ala-Itävaltaan. Häntä seurasi herttuana vanhin elossa oleva poika Fredrik II.[1]

Avioliitto ja lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Leopoldin puoliso Theodora, Bysantin keisarin Aleksios III Angeloksen lapsenlapsi

Leopoldin puoliso vuodesta 1203 oli Theodora (1190–1246), jonka isä oli Isaak Komnenos Vatatzes ja äiti Anna Komnene Angelos, Bysantin keisarin Aleksios III Angeloksen tytär.

Heille syntyi seitsemän lasta:

  • Margarethe, Itävallan herttuatar (1204 – 29. lokakuuta 1266), avioitui 21-vuotiaana 14-vuotiaan Henrik VII:n kanssa, joka oli Saksan keisarin Fredrik II:n vanhin poika. Hänet kruunattiin Saksan kuningattareksi 1227. Margarethelle ja Henrikille syntyi kaksi poikaa, jotka kuolivat pieninä. Henrikin kuoltua lepraan Margarethe avioitui 47-vuotiaana vuonna 1251 Böömin kuninkaan Ottokar II:n kanssa; avioliitto oli lapseton.
  • Agnes (19. helmikuuta 1205 – 29. elokuuta 1226) avioitui Saksin herttua Albrekt I:n kanssa.
  • Leopold (1207–1216) kuoli 9-vuotiaana pudottuaan puusta Klosterneuburgissa.
  • Henrik II, Mödlingin herttua, "Heinrich Julma" tai "Heinrich Jumalaton" (1208 – 28. marraskuuta 1228) avioitui Thüringenin maakreivitär Agneksen kanssa. Heidän ainoa lapsensa, Itävallan herttuatar Gertrud von Babenberg (1226–1288) oli Babenbergin suvun pääperillinen setänsä Fredrik II:n kuoleman jälkeen.
  • Gertrude (1210–1241) avioitui Thüringenin rajakreivi Heinrich Raspen kanssa, josta tuli Fredrik II:n vastakuningas
  • Fredrik II, Itävallan herttua (25. huhtikuuta 1211 – 15. kesäkuuta 1246), avioitui kaksi kertaa. Ensimmäinen, 1229 solmittu avioliitto (tai kihlaus) prinsessa Eudokia Sofia Laskarinan kanssa, joka oli Nikaian keisarin Theodoros I Laskariksen tytär, purkautui 1229. Samana vuonna Fredrik solmi avioliiton Andechs-Meranian Agneksen, Meranian herttuan Oton tyttären kanssa. Fredrik kaatui Leithan taistelussa jättämättä miespuolisia perillisiä.
  • Constantia (6. huhtikuuta 1212 – 5. kesäkuuta 1243), avioitui Heinrich III:n, Meißenin rajakreivin kanssa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Deutsche Biographie: Leopold VI. - Deutsche Biographie www.deutsche-biographie.de. Viitattu 23.2.2025. (saksaksi)
  2. ↑ Cawley, Charles: Austria MEDIEVAL LANDS. A prosopography of medieval European noble and royal families.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leopold_VI_(Itävalta)&oldid=23175876”