Lehtoimikkä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lehtoimikkä
Pulmonaria obscura au 170406.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset, Eucarya
Kunta: Kasvit, Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Boraginales
Heimo: Lemmikkikasvit Boraginaceae
Suku: Imikät Pulmonaria
Laji: obscura
Kaksiosainen nimi
Pulmonaria obscura
Dumort.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lehtoimikkä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lehtoimikkä Commonsissa

Lehtoimikkä eli imikkä (Pulmonaria obscura syn. Pulmonaria officinalis subsp. obscura) on lemmikkikasveihin kuuluva eurooppalainen lehtokasvi. Aikaisemmin lehtoimikkää pidettiin rohtoimikän (Pulmonaria officinalis) alalajina.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Terälehtiensä väriä siniseksi vaihtava imikkä 7.5.2006 Linnaistensuon luonnonsuojelualueella.

Monivuotinen lehtoimikkä kasvaa 15–30 cm korkeaksi. Koko kasvi on karvainen. Lehtiä on kahdenlaisia. Keväällä kukkaverson lehdet ovat puikeita tai suikeita ja ruodittomia. Isot kesälehdet kasvavat vaakasuoran juurakon haaroissa ruusukkeena ja ovat pitkäruotisia, leveän herttamaisia ja suippoja. Kukinto on vähähaarainen kiemura. Ylimmät kukat ovat tukilehdettömiä. Kukat ovat suppilomaisia, viisihalkoisia ja muuttuvat punaisesta sinisiksi kukinnan aikana. Lehtoimikkä kukkii Suomessa touko-kesäkuussa.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtoimikkä on eurooppalainen laji, jota tavataan Tanskasta, Saksasta ja Alppien alueelta itään Venäjän keskiosiin saakka. Eteläisimmät esiintymät ovat Pohjois-Kreikassa ja Bulgariassa, pohjoisimmat Keski-Ruotsissa ja Etelä-Suomessa.[1] Lehtoimikkä on ainoa imiköiden (Pulmonaria) suvun Suomessa luonnonvaraisena kasvava kasvi. Sitä tavataan paikoin yleisenä Etelä-Suomessa lähes Jyväskylän korkeudelle saakka, sekä Kaakkois- ja Itä-Suomessa Venäjän rajan tuntumassa Kiteen korkeudelle saakka.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtoimikkä kasvaa ravinteisissa lehdoissa tai lehtometsissä. Lehtoimikkä on myös yleinen puutarhakasvi mutta tavataan vain harvoin puutarhakarkulaisena.[2][4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtoimikkää on ainakin Ruotsissa käytetty aikaisemmin vihanneksena.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Uusitalo, Anna: Kylien kaunokit, soiden sarat. Keski-Suomen uhanalaiset kasvit. Keski-Suomen ympäristökeskus, Jyväskylä 2007.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Den virtuella floran: Lungört (ruots.) Viitattu 23.12.2010.
  2. a b Retkeilykasvio 1998, s. 349.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: (Lehto)imikän levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 23.12.2010.
  4. Uusitalo 2007, s. 161.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]