Leena Elina Valkeapää

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Leena Elina Valkeapää
Henkilötiedot
Syntynyt13. huhtikuuta 1965 (ikä 59)
Ammatti Tutkija ja tietokirjailija
Titteli FT ja dosentti

Leena Elina Valkeapää (s. 1965 Sääksmäki) on suomalainen taidehistorian tutkija ja tietokirjailija.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valkeapää pääsi ylioppilaaksi Valkeakosken lukiosta 1984 ja opiskeli Limingan taidekoulussa vuosina 1984–1985. Valkeapää jatkoi opintoja Jyväskylän yliopistossa ja valmistui taidehistorian maisteriksi vuonna 1993 ja lisensiaatiksi vuonna 1995. Hän väitteli Jyväskylän yliopistossa vuonna 2000 aiheesta Pitäjänkirkosta kansallismonumentiksi, Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen restaurointi ja sen tausta vuosina 1870–1920.[1]

Valkeapää työskenteli Jyväskylän yliopiston taidehistorian laitoksella assistenttina ja yliassistenttina vuosina 1994–2001. Vuodesta 2002 lähtien hän on ollut vapaa tutkija työskennellen apurahatutkijana ja erilaisissa projekteissa. Hänen tutkimusaiheensa käsittelevät kirkkoja ja niiden aineellisen kulttuurin kerrostuneisuutta, keskiajalle myöhempinä aikakausina annettuja merkityksiä, Suomen muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisia tutkimusretkiä, taideteollisuutta 1800-luvun loppupuolella ja kansallispukujen kulttuurihistoriaa.

Valkeapää luennoi tutkimistaan teemoista eri oppilaitoksissa. Valkeapää on myös järjestänyt kulttuurihistoriallisia näyttelyitä Valkeakoskella Myllysaaren museossa aiheista Ritvalan helkajuhla (2010), kansallispukujen kulttuurihistoria (2014) ja Sääksmäki-Valkeakoski vuonna 1917 (2017)[2] sekä Suomen kansallispukukeskuksen Kujalla-näyttelytilaan Pauligin Paula-tytöstä kertovan näyttelyn vuonna 2017. Valkeapään järjestämä Suomen muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisista tutkimusretkistä kertova kiertonäyttely Aikamatka 2020[3][4] vieraili vuosien 2020–2021 aikana Lohjalla, Valkeakoskella, Oulussa, Raumalla ja Helsingissä.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteelliset julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kauno S. Kallion Sääksmäen kirkko, Keskiaikaisen kirkon uudelleen rakentamisen problematiikkaa. Suomen Museo 1994. Suomen muinaismuistoyhdistys: Helsinki, 1994
  • Kauno S. Kallion Sääksmäen kirkko, Keskiaikaisen kirkon uudelleen rakentamisen problematiikkaa 1920-luvun kirkkoarkkitehtuurikeskustelun valossa. Lisensiaatin tutkielma, 1995
  • The Home of the Congregation or the Place for Adoration. Problems and Solutions in Finnish Church Architecture in the 1920's. Kirjassa Ars Ecclesiastica, The Church as a Context for Visual Arts. Helsinki, 1996
  • Pitäjänkirkosta muinaismuistoksi, Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen restaurointiin vaikuttaneet tekijät 1800-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuvuosikymmenille. Kirjassa Ihmeiden peili, keskiajan ihmisen maailmankuva. Atena Kustannus, Jyväskylä, 1998
  • Pitäjänkirkosta kansallismonumentiksi, Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen restaurointi ja sen tausta vuosina 1870–1920. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 108. Suomen muinaismuistoyhdistys: Helsinki. (väitöskirja), 2000[5]
  • “Pitäisihän tuollainen suuri tupa ansaita jäädä pystyyn.” Messukylän vanhan kirkon autioittaminen ja suojelu 1800-luvun lopulta ja viime vuosisadan vaihteessa. Kirjassa Ristin ja Olavin kansaa, Keskiajan usko ja kirkko Hämeessä ja Satakunnassa. Tampereen museoiden julkaisuja 55., 2000
  • Kirkonkokouspöytäkirjat taidehistorian lähteenä, Olisiko mikrohistoriallisella lähestymistavalla jotakin annettavaa? Taiteentutkija-verkkolehti, 2000
  • Art Historians Constructing National Symbols: Finnish Medieval Stone Churches, 1870–1920. Valör, Konstvetenskapliga studier 3/2000 (NORDIK-symposiumin kongressijulkaisu), 2000
  • Taidehistorian yliopistollisen perusopinto-opetuksen kehittäminen. Jyväskylän ammatillisen opettajakorkeakoulun päättötyö, 2002
  • Mielikuvien vapaa aikakausi, Keskiajan käyttöyhteyksiä 1800- ja 1900-luvuilla. Kirjassa Keskiajan rajoilla. Toimittajat Marko Lamberg ja Susanna Niiranen. Atena Kustannus: Jyväskylä, 2002
  • Johtolankoja ja todisteita - valokuvat taidehistorian tutkimuksessa. Dokumentti, ajankohtaista Kuvataiteen keskusarkistosta 1/2002. ISSN 1456-0852., 2002
  • Miten keskiaikaisista kirkoista tuli kulttuuriperintöä? Alue ja ympäristö 2/2002.[6]
  • Kolme kirjettä Roomasta. Emil Nervander Kaarlo Bergbomille 1865. Kirjassa Rooman-kävijät, Taiteen ja historian löytöretkiä. Toim. Annika Waenerberg. Atena Kustannus: Jyväskylä, 2004
  • Muuttuvat merkitykset, Tapauksia suhtautumisesta keskiaikaisiin kirkkoihin Suomessa 1800- ja 1900-luvuilla. Kirjassa Historioita ja historiallisia keskusteluja. Historia Mirabilis 2. Toim. Sami Louekari ja Anna Sivula. Turun Historiallinen yhdistys ry: Turku, 2004
  • Kauno Sakari Kallio. Kansallisbibliografia[7], 2004
  • Historiakulttuurinen keskiaika, tiedon ja mielikuvituksen liitto. Kirjassa Ilmaisun murroksia vuosituhannen vaihteen suomalaisessa kulttuurissa. Toim. Yrjö Heinonen, Leena Kirstinä ja Urpo Kovala. SKS:n toimituksia 1018. SKS: Helsinki, 2005[8]
  • Käyttökelpoinen keskiaika – historiakulttuuria nykypäivän Ulvilassa ja Raumalla. Alue ja Ympäristö, 2/2006 (35. vuosikerta).[9]
  • Emil Nervander and the antiquarian interests in Finland during the last decades of the 19th century and in the beginning of the 20 th . Taidehistoriallisia tutkimuksia 36. Toim. Renja Suominen-Kokkonen. Taidehistorian seura: Helsinki, 2007
  • Naantalin viimeinen nunna. Kirjassa Maasta, kivestä ja hengestä, Markus Hiekkanen festschrift, toim. Hanna-Maria Pellinen. Kustantaja TY, Kulttuurin tutkimuksen laitos, arkeologia & al. 2009
  • Näkökulmia Suomen keskiajan taidehistorialliseen tutkimukseen. Kirjassa Keskiajan avain. Toim. Marko Lamberg, Anu Lahtinen ja Susanna Niiranen. Toimituksia 1203. SKS: Helsinki, 2009[10]
  • Tutkimusmatkalla Suomessa 1871. Kirjassa Nervander, Emil, Kesämatkoja Suomessa. Ahvenanmaalla ja Turun seudulla. Toim. Markus Hiekkanen & Leena Valkeapää. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1263. SKS: Helsinki, 2010[11]
  • Taidehistoriallinen tutkimusretkikunta vierailulla Naantalissa 1871. Kirjassa Naantalin luostarin rannassa – arkipäivä Naantalin luostarissa ja sen liepeillä. Toim. Kari Uotila. Kåkenhus-kirjat nro 3. Eura, 2011
  • Emil Nervanderin kolme matkaa Saksanmaalle. Kirjassa Italiassa ja Saksanmaalla, Taiteilijoiden ja taiteentuntijoiden matkassa 1840-1930. Toim. Teppo Jokinen ja Hanne Selkokari. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1328. SKS: Helsinki, 2011[12]
  • Emil Nervanderin Al-secco krönika, Keskiaikaisten maalausten tulkintabagatelli vuodelta 1886. Kirjassa Tieteidenvälisyys ja rajanylitykset taidehistoriassa, Annika Waenerbergin juhlakirja. Taidehistoriallisia tutkimuksia 44. Taidehistorian seura: Helsinki, 2012
  • Elina Räsänen & Leena Valkeapää. Sukupuolten tulkintoja ja ”venäläisiä tyyppejä” – Kalannin alttarikaapin varhaisesta tutkimushistoriasta. Suomen Museo 120, 2014
  • Vapaa kuin lintu, Emil Nervanderin elämä. Taidehistoriallisia tutkimuksia 47. Taidehistorian seura: Helsinki, 2015[13]
  • Tietämisen tavat. Uskomustarinat ja tutkimus Kalannin alttarikaapin äärellä. TAHITI Taidehistoria tieteenä 3/2016[14], verkkolehti, 2016
  • Folkdräkt, symbol och varumärke. Aspekter om den blommande kvinnodräkten från Sääksmäki. Nordisk draktseminar 2015, Folkedrakt i fortid og samtid – seremoni, form og bruk. Nordisk institutt for bunad og folkedrakt, 2017
  • Suomen Muinaismuistoyhdistyksen taidehistorialliset tutkimusretket Suomessa 1871–1902. TAHITI Taidehistoria tieteenä 1/2018, verkkolehti, 2018[15]
  • Saman taiteen lapset, Suomen Muinaismuistoyhdistyksen taidehistorialliset tutkimusretket 1871–1902. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 124. Suomen Muinaismuistoyhdistys: Helsinki, 2020[16]
  • Sotilas Korler, taiteilija Edelfelt ja eräs Mataleena – kirkkotaiteen tutkimusta ja popularisointia 1800-luvun lopulla. Taidehistoriallisia tutkimuksia 52. Taidehistorian seura: Helsinki, 2020
  • Edelfelt taidehistoriallisella tutkimusretkellä 1871 ja karkumatkalla Tukholmaan. Kirjassa Albert Edelfelt. Toim. Hanne Selkokari ja Anne-Maria Pennonen. Helsinki: Ateneum, 2023
  • Jonas Erik Korler ja Hauhon kirkon lehterimaalaukset. Yhteisartikkeli Tiina Miettisen kanssa kirjassa Kirkko, papisto ja yhteiskunta 1600–1800. Toim. Ella Viitaniemi. Helsinki: SKS, 2023

Tietokirjat ja muut julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helkajuhlat ja keskiaika. Valkeakosken Sanomat 3.11.2003.
  • Helkaperinne, katkos ja jatkuvuus. Hiidenkivi 3/2004
  • Koonnut ja osittain kirjoittanut: Kauniissa joukos, sata vuotta nykymuotoista Ritvalan helkajuhlaa. Ritvalan Nuorisoseura: Valkeakoski, 2005
  • Nykymuotoisen helkajuhlan alkuvaiheet. Kirjassa Kauniissa joukos, Sata vuotta nykymuotoista Ritvalan helkajuhlaa. Toim. Leena Valkeapää. Ritvalan Nuorisoseura: Valkeakoski, 2005
  • Väestönkasvu pakotti laajentamaan Lempäälän kirkkoa 1800-luvulla. Lempäälän-Vesilahden Sanomat 2.1.2006.
  • Blomqvist – Nyberg 1926, Ilmailualan Unioni IAU:n jäsenlehti Unioni 3/2008.[17]
  • Katsaus Sääksmäki-Seuran 60-vuotiseen toimintaan, Sääksmäki-Seuran johtokuntien kokoonpanot vuosina 1948–2008, Sääksmäki-mitalit ja Akateemikko Eino Jutikkalan rahaston tunnustuspalkinto. Sääksmäki-lehti. Sääksmäki-Seura, 2008
  • Ritvalan Helkajuhlat -näyttely. Myllysaaren museo Valkeakoski, 23.5.–29.8.2010
  • Sääksmäen kirkon vuosisadat. Kuvat Juha Ilkka. Sääksmäen seurakunta, 2010
  • Folkdräkter på Ritvalas helkafest. Esite Vaasassa ja Vöyrillä pidettyyn Pohjoismaiseen kansallispukuseminaariin, 2012
  • Kansallispuvussa -näyttely. Myllysaaren museo Valkeakoski 13.6.–10.9.2014
  • Kalannin uiva alttarikaappi. Uudenkaupungin Joulu 2015. LC Uusikaupunki, 2015
  • Paula – hyvän kahvin lähettiläs Sääksmäen puvussa -pienoisnäyttely. Suomen Kansallispukukeskus, Jyväskylä, 3.2.–12.11.2017
  • Elävä perintö -wikiluettelon Ritvalan helkajuhla -teksti[18], 2017
  • Meillä 1917 -näyttely Myllysaaren museossa Valkeakoskella[19]. Esillä 15.6.–1.10.2017
  • Vihapuhe lietsoi väkivaltaa Sääksmäellä vuonna 1917. Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston Ryyti-palsta, 2017
  • Ritvalan helkajuhlat – elävää perintöä aidoimmillaan. Kansanmusiikki 3/2019.[20]
  • ITE-taidetta 1700-luvulta? Jonas Korler tarttui rohkeasti siveltimeen ja laati lehterimaalaukset Hauhon kirkkoon 250 vuotta sitten. Julkaisussa KOE ITE – ITE Hämeessä. Toim. Susitaival Paula & Juho Haavisto. Maaseudun Sivistysliitto[21]: Helsinki, 2019
  • Kansallispuvun kulttuurihistoria. Vastapaino [22], 2023

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Leena Elina Valkeapää - Suomen tietokirjailijat ry www.suomentietokirjailijat.fi. Viitattu 3.7.2023.
  2. ↑ Sirpa Rauhaniemi: Millaista oli elämä Valkeakoskella tasan sata vuotta sitten? Valkeakosken Sanomat. 14.6.2017. Viitattu 3.7.2023.
  3. ↑ saijalaaksovirta: Aikamatka 2020 -kiertonäyttely avautuu Vanhalla Raatihuoneella 8.10. Rauma.fi. 29.9.2020. Viitattu 3.7.2023.
  4. ↑ Tutustu taidehistoriallisiin tutkimusmatkoihin Tieteiden talolla tsv.fi. 26.1.2021. Viitattu 3.7.2023.
  5. ↑ Leena Valkeapää: Pitäjänkirkosta kansallismonumentiksi : Suomen keskiaikaisten kivikirkkojen restaurointi ja sen tausta vuosina 1870-1920. {{{Julkaisija}}}, 2000. ISBN 978-951-39-9038-1. Teoksen verkkoversio (viitattu 3.7.2023). en
  6. ↑ Leena Valkeapää: Miten keskiaikaisista kirkoista tuli kulttuuriperintöä. Alue ja ympäristö. -, 2002, s. 4–13. ISSN 1235-4554. Artikkelin verkkoversio.
  7. ↑ Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 3.7.2023.
  8. ↑ Ilmaisun murroksia vuosituhannen vaihteen suomalaisessa kulttuurissa tiedekirja.fi. Viitattu 3.7.2023.
  9. ↑ Leena Valkeapää: Käyttökelpoinen keskiaika: Historiakulttuuria nykypäivän Ulvilassa ja Raumalla. Alue ja Ympäristö, 1.9.2006, 35. vsk, nro 2, s. 79–91. ISSN 2242-3451. Artikkelin verkkoversio. fi
  10. ↑ Keskiajan avain kirjat.finlit.fi. Viitattu 3.7.2023.
  11. ↑ Kesämatkoja Suomessa tiedekirja.fi. Viitattu 3.7.2023.
  12. ↑ Italiassa & Saksanmaalla tiedekirja.fi. Viitattu 3.7.2023.
  13. ↑ Taidehistorian seura Taidehistoriallisia tutkimuksia 47 www.taidehistorianseura.fi. Viitattu 3.7.2023.
  14. ↑ Leena Valkeapää: Tietämisen tavat: Uskomustarinat ja tutkimus Kalannin alttarikaapin äärellä. Tahiti, 18.7.2016, 6. vsk, nro 3. ISSN 2242-0665. Artikkelin verkkoversio. fi
  15. ↑ Leena Valkeapää: Suomen muinaismuistoyhdistyksen taidehistorialliset tutkimusretket Suomessa 1871–1902. Tahiti, 10.2.2018, 8. vsk, nro 1, s. 5–27. doi:10.23995/tht.69289. ISSN 2242-0665. Artikkelin verkkoversio. fi
  16. ↑ Taidehistorialliset retkikunnat – Suomen muinaismuistoyhdistys muinaismuistoyhdistys.fi. Viitattu 3.7.2023. (englanniksi)
  17. ↑ Valkeapää, Elina: BLOMQVIST-NYBERG. Ilmailualan Unioni IAU:n jäsenlehti Unioni, 3/2008. Ilmailualan Unioni IAU.
  18. ↑ Ritvalan helkajuhla – Elävä perintö -wiki wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi. Viitattu 3.7.2023.
  19. ↑ Sirpa Rauhaniemi: Millaista oli elämä Valkeakoskella tasan sata vuotta sitten? Valkeakosken Sanomat. 14.6.2017. Viitattu 3.7.2023.
  20. ↑ Kansanmusiikki 3/2019 Kansanmusiikki. 30.9.2019. Viitattu 3.7.2023.
  21. ↑ KOE ITE Ite-taide. Viitattu 3.7.2023.
  22. ↑ Kansallispuvun kulttuurihistoria vastapaino.fi. Viitattu 3.7.2023.
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Leena_Elina_Valkeapää&oldid=22036604”