Lea Valtasaari
Lea Ilona Valtasaari (o.s. Hämäläinen; 4. tammikuuta 1915 Kuopio – 10. huhtikuuta 1997 Helsinki)[1][2] oli suomalainen kemisti, jonka erikoisalaa oli polymeerikemia.
Valtasaaren vanhemmat olivat professorin arvon saanut kirurgi Martti Hämäläinen ja Katri Andersin.[3] Valtasaari valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopiston kemian laitokselta 1942, suoritti lisensiaatin tutkinnon 1954 ja väitteli tohtoriksi 1967.[2] Hän työskenteli vuosina 1949–1978 Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen vanhempana tutkijana.[1] Valtasaarta pidettiin yhtenä Suomen johtavista asiantuntijoista polymeerikemian alalla ja hän sai kansainvälistä mainetta tutkimuksillaan selluloosan moolimassajakaumasta, konfiguraatiosta ja liukoisuudesta.[1] Hänen englanninkielinen väitöskirjansa käsitteli selluloosan molekyylirakennetta.[4]
Valtasaari oli vierailevana tutkijana Uppsalassa, Pariisissa, Mainzissa ja New Yorkissa ja esitelmöijänä useissa IUPAC-järjestön kongresseissa. Hän oli Zonta-naisjärjestön torstaikerhon aktiivijäsen.[2]
Valtasaaren puolisona oli vuodesta 1938 virkamies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Matti Valtasaari. Heidän lapsiaan olivat diplomaatti Jukka Valtasaari ja toimittaja Mikko Valtasaari.[3]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Selluloosan molekyylipainon viskosimetrisestä määräämisestä sekä sen yhteydessä esiintyvistä käsitteistä ja laskutavoista. Valtion teknillinen tutkimuslaitos, Helsinki 1952.
- Studies on Solutions of Cellulose (väitöskirja). Valtion teknillinen tutkimuslaitos, Helsinki 1967.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Valtasaari, Lea hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- ↑ a b c Polymeerikemian tutkija Lea Valtasaari (tilaajille) Helsingin Sanomat 15.4.1997. Viitattu 5.4.2023.
- ↑ a b Kuka kukin on 1954, s. 938 Runeberg.org. Viitattu 5.4.2023.
- ↑ Tutkimus selluloosan molekyylirakenteesta (tilaajille) Helsingin Sanomat 1.10.1967, s. 16, HS Aikakone. Viitattu 5.4.2023.
| ||||||||||||||
