Laulu Igorin sotaretkestä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laulun ensijulkaisun 175-vuotismuistolle omistettu neuvostoliittolainen postimerkki.

Laulu Igorin sotaretkestä (ukr. Слово о полку Ігоревім, Slovo o polku Ihorevim[1] tai Слово про Ігорів похід, Slovo pro Ihoriv poh’id[2] ven. Сло́во о полку́ И́гореве, Slovo o polku Igoreve, muinaisven. Слово о плъку Игоревѣ, Slovo o plŭku Igorevě[1]) on 1100-luvun lopun Kiovan Rusin (Kiovan Venäjän) kirjallisuuden muistomerkki.[3][4]

Svjatoslav Hordynskyi ja Marko Robert Stech kirjoittavat artikkelissaan, että kukaan vakavasti otettava tutkija ei kiistä sitä, että laulu on kirjoitettu Ukrainassa ja että semanttisesti ja poeettisesti sen ominaispiirteet ovat ukrainaa. Koska se on Kiovan Rusin kirjallinen muistomerkki, kaikki kolme itäslaavilaista kansakuntaa katsovat sen kuuluvan omaan kirjallisuuteensa. Hordynskyi ja Stech huomauttavat, että poliittisen tilanteen vuoksi tutkimusta ovat kuitenkin hallinneet venäläiset tutkijat.[3]

Tuntemattoman tekijän[4] proosarunoelma[5][6] kuvaa tappioon päättynyttä sotaretkeä, jonka Novgorod-Severskin ruhtinas Igor Svjatoslavitš teki vuonna 1185 kumaaneja vastaan. Sen pääajatuksena on venäläisten lähteiden mukaisesti hajanaisen Venäjän yhdistäminen taisteluun paimentolaisia vastaan. Teos on luonteeltaan sekä lyyrinen että eeppinen. Sen kuvakieli perustuu pitkälti kansanperinteeseen. Taiteellisesti korkeatasoinen runoelma on vaikuttanut Kulikovon taistelusta kertovaan Zadonštšinaan ja sen kautta eräisiin muihin 1400–1600-luvun kirjallisuuden muistomerkkeihin.[4]

Laulu Igorin sotaretkestä säilyi vain yhtenä käsikirjoituskopiona, joka 1790-luvun alussa joutui kreivi Aleksei Musin-Puškinin käsiin. Sen ensimmäinen painettu julkaisu ilmestyi vuonna 1800. Alkuperäinen käsikirjoitus tuhoutui Moskovan palossa vuonna 1812. Epäilyt teoksen aitoudesta on kumottu myöhemmissä tutkimuksissa.[7]

Runoelma on syntynyt aikana, jolloin itäslaavit eivät vielä olleet jakautuneet venäläisiksi, ukrainalaisiksi ja valkovenäläisiksi. Siksi sitä voidaan pitää näiden kansojen yhteisenä perintönä.[8] Se on vaikuttanut monien kirjailijoiden, taiteilijoiden ja säveltäjien teoksiin[5]. Siihen pohjautuu muun muassa Aleksandr Borodinin ooppera Ruhtinas Igor[9].

Teos on käännetty useita kertoja nykyukrainaksi,[3] nykyvenäjäksi ja muille kielille[5]. Jaakko Rugojevin venäjästä tekemä suomennos ilmestyi Petroskoissa vuonna 1953[10].

Suomennos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laulu Igorin sotaretkestä. Suom. Jaakko Rugojev. Dmitri Lihatšovin esipuheen suom. Urho Ruhanen. Petroskoi: Karjalais-suomalaisen SNT:n valtion kustannusliike, 1953.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Слово о плъку Игоревѣ, Игоря, сына Святъславя, внука Ольгова (до 835 річниці написання літопису) Бібліотека Уманського НУС. Viitattu 9.7.2022. (ukrainaksi)
  2. Слово про Ігорів похід Бібліотека Української літератури. Viitattu 9.7.2022. (ukrainaksi)
  3. a b c Sviatoslav Hordynsky ja Marko Robert Stech: Slovo o polku Ihorevi Internet Encyclopedia of Ukraine. päivitetty 2016. Viitattu 28.6.2022. (englanniksi)
  4. a b c Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 23, s. 581. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1976. (venäjäksi)
  5. a b c Literaturnyi entsiklopeditšeski slovar, s. 389. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1987. (venäjäksi)
  6. Kysymys tekstin proosa- tai runoasusta on kiistanalainen. Kadonneet suppeat vokaalit lukemalla siitä voi löytää myös loppusointuja. Entsiklopedija dlja detei. Tom 9. Russkaja literatura. Tšast 1. Ot bylin i letopisei do klassiki XIX veka. Moskva: Avanta+, 2001, s. 223. ISBN 5-8483-0005-4.
  7. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 23, s. 581–582. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1976. (venäjäksi)
  8. Bolšaja sovetskaja entsiklopedija, tom 23, s. 582. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1976.
  9. Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 3, p. 1080
  10. Laulu Igorin sotaretkestä, Finna.fi. Viitattu 28.6.2022

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]