Lattapersikka
Lattapersikka[1] (Prunus persica var. platycarpa) on persikan litteähedelmäinen muunnos. Litteä muoto johtuu yhdestä geenistä, ja ominaisuus periytyy jälkeläisille vallitsevasti. Alkuperämaassaan Kiinassa lattapersikka on tunnettu jo pitkään, mutta sen laaja kaupallinen tuotanto on käynnistynyt vasta 1980-luvulla Yhdysvalloissa alkaneen jalostustoiminnan myötä.
Kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lattapersikan hedelmä on muodoltaan litteämpi kuin tavallisen persikan. Kivi on pieni ja sekin on litistynyt.[2]
Alkuperä ja historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lattapersikka, samoin kuin itse persikka lajina, on peräisin Kiinasta.[3] Vuodelta 1081 peräisin olevassa Luoyang hua mu ji -teoksessa mainitaan 30 muunnosta persikasta, joista yksi oli lattapersikka, pan tao.[4]
Kiinasta lattapersikka tuotiin myöhemmin muihin maanosiin. 1800-luvulla se saapui ainakin Australiaan, Yhdysvaltoihin ja Englantiin.[5][6] 1980-luvulle asti lattapersikan viljely oli melko rajoittunutta, koska puiden kylmänkestävyys ja hedelmien säilyvyys oli heikkoa.[7] Etelä-Euroopassa lattapersikan viljely oli mahdollista, mutta 1990-luvulle asti se oli pienimuotoista viljelyä kotitalousten omaan käyttöön.[8] Esimerkiksi Sisiliassa on harjoitettu lattapersikan (paikalliselta nimeltään tabacchiere) perinteistä viljelyä noin vuodesta 1950.[5][7]
1980-luvulla Catherine Bailey ja L. Fredric Hough kehittivät Yhdysvalloissa uuden lattapersikkalajikkeen.[9] Starks Nursery kaupallisti lajikkeen nimellä ’Stark Saturn’. Uusi lajike oli aiempia lattapersikoita kylmänkestävämpi ja parempilaatuinen, ja se innoitti myös uusien jalostushankkeiden luomista niin Yhdysvalloissa kuin muissakin maissa.[5][7][9] Lattapersikkaan keskittyviä jalostusohjelmia toteutettiin muun muassa Ranskassa, Italiassa ja Kiinassa.[5] ’Stark Saturn’ oli valkomaltoinen lajike, mutta osa uudemmista lattapersikoista on keltamaltoisia, kuten italialainen ’UFO’-lajikesarja.[8][9]
2000-luvun alussa lattapersikan suosio kasvoi Espanjassa, josta on tullut lattapersikan tärkeimpiä tuottajamaita Kiinan ohella.[5][10] Lattapersikan yleistyminen on muuttanut merkittävästi Espanjassa viljeltävien persikkalajikkeiden valikoimaa, ja lattapersikat ovatkin osin korvanneet perinteisempiä persikkalajikkeita.[8][11] Merkittävin tuotantoalue on Murcia, jossa kolme viljellyintä lattapersikkalajiketta ovat italialaiset ’UFO 3’ ja ’UFO 4’ sekä ranskalainen ’Sweet Cap’.[8] Vuonna 2007 alkoi myös espanjalainen jalostusohjelma, jonka tulos on ’Siroco’-lajikesarja.[11] Kovaa kysyntää seurannut tuotannon lisääminen on aiheuttanut maaperän huonontumista sekä maan tiivistymistä ja eroosiota.[12]
Geneettinen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Geneetikko James W. Lesley (1888–1982) oli ensimmäinen, joka selitti lattapersikan litteän muodon geneettistä taustaa.[5][13] Vuonna 1940 julkaistussa tutkimuksessa hän totesi, että litteä muoto on monogeeninen ominaisuus, joka noudattaa mendelististä periytymismallia. Litteä muoto on dominantti pyöreään nähden. Myöhemmät tutkijat ovat selvittäneet muun muassa geenin lokusta, joka on kromosomin 6 loppupäässä.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ lattapersikka Kassu - Kasvien suomenkieliset nimet. Finto. Viitattu 29.8.2023.
- ↑ Bassi, Daniele & Monet, René: Botany and Taxonomy. Teoksessa Layne, Desmond R. & Bassi, Daniele (toim.): The peach: botany, production and uses, s. 16. Wallingford, UK: CABI, 2008. ISBN 978-1-84593-386-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.8.2023). (englanniksi)
- ↑ Das, Biswajit & Ahmed, N. & Singh, Pushkar: Prunus diversity- early and present development: A review. International Journal of Biodiversity and Conservation, joulukuu 2011, 3. vsk, nro 14, s. 721-734. doi:10.5897/IJBCX11.003. ISSN 2141-243X. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Huang, Hongwen et al.: History of Cultivation and Trends in China. Teoksessa Layne, Desmond R. & Bassi, Daniele (toim.): The peach: botany, production and uses, s. 42. Wallingford, UK: CABI, 2008. ISBN 978-1-84593-386-9. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.8.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Cirilli, Marco & Rossini, Laura: Many candidates for a single chair: a critical review of the genetic determinant of flat fruit shape trait in peach (Prunus persica L. Batsch). Tree Genetics & Genomes, 19.6.2021, 17. vsk, nro 4, s. 34. doi:10.1007/s11295-021-01515-w. ISSN 1614-2950. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Hume, H. Harold: The Peen-to peach group. Bulletin no. 62. Lake City, Fla.: Florida Agricultural Experiment Station, 1902. Teoksen verkkoversio (viitattu 29.8.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c History, evolution and future challenges for flat peaches FreshPlaza. 8.8.2016. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Romeu, J. F. & Sánchez, M. C. & García-Brunton, J.: Potential productivity evolution of flat peach cultivars (Prunus persica var. platycarpa) grown in different climatic conditions of southeast of Spain. Scientia Horticulturae, 14.12.2015, 197. vsk, s. 687–696. doi:10.1016/j.scienta.2015.10.036. ISSN 0304-4238. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Warmund, Michele: The Peento Peach: More Than A Curiosity 13.8.2020. Integrated Pest Management, University of Missouri. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Batlle, I. et al.: The peach breeding programme IRTA-ASF: Aiming for high fruit quality. Acta Horticulturae, 14.12.2012, nro 940, s. 75–78. doi:10.17660/ActaHortic.2012.940.8. ISSN 2406-6168. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
- ↑ Cerdà, Artemi et al.: Long-term monitoring of soil bulk density and erosion rates in two Prunus Persica (L) plantations under flood irrigation and glyphosate herbicide treatment in La Ribera district, Spain. Journal of Environmental Management, 15.3.2021, 282. vsk, s. 111965. doi:10.1016/j.jenvman.2021.111965. ISSN 0301-4797. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
- ↑ James W. Lesley, Plant Breeding: Riverside In Memoriam. 1985. University of California. Viitattu 29.8.2023. (englanniksi)
|