Lassakuume

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lassakuume on arenaviruksen aiheuttama verenvuotokuume. Sen isäntänä on rotta, jonka virusta sisältävä virtsa leviää pölyn ja elintarvikkeiden välityksellä ihmiseen.

Lassakuume tarttuu myös sekundäärisesti ihmisestä ihmiseen.

Tautia esiintyy endeemisenä Länsi-Afrikassa.

Lassakuumeen kuolleisuus on nykyään noin 2 prosenttia.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimensä lassakuume on saanut nigerialaisesta Lassan kaupungista, jonka ympäristössä diagnosoitiin taudin ensimmäiset tieteellisesti todennetut tapaukset vuonna 1969[1].

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lassakuumetta esiintyy Länsi-Afrikassa arviolta 100 000 – 300 000 tartuntaa vuodessa[2][1]. Arvioiden tekeminen tosin on hankalaa muun muassa tilastoinnin ja terveydenhuollon puutteellisuuksien takia.

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taudin oireet ilmenevät 1–3 viikon kuluessa tartunnasta

  • korkea kuume (yli 38,5 °C)
  • kurkkukipu
  • yskä
  • selkäkipu
  • vatsakipu
  • veristä oksentelua
  • veriripuli

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lassakuumeen diagnosointi on hankalaa, koska sen oireet ovat moninaiset ja epämääräiset. Ne muistuttavat Ebola- ja Marburg-virusinfektioita sekä malariaa.

Lääkityksenä on ribaviriini (Copegus, Rebetol) -antiviruslääke.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Yhdysvaltojen tartuntatautien valvonta-. ja ehkäisykeskukset (englanniksi)
  2. Lassa fever Health Topics A to Z. World Health Organization. Viitattu 2. elokuuta 2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]