Laskeutumisteline

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuvan Hollannin ilmavoimien Fokker D.XXI:n kiinteä kannuspyörällinen laskeutumisteline muotosuojineen.

Laskeutumisteline eli laskuteline on lentokoneen rakenteellinen osa, joka saattaa koostua useammasta pyörästöstä. Sen sijainti on rungon alapuolella. Laskutelinettä tarvitaan lentokoneen turvallista nousua ja laskua varten lentokentälle. Varhaisimmat laskeutumistelineet olivat liikkumattomia. Niissä saattoi esiintyä aerodynamiikkaa parantaneet muotosuojat eli muotokengät. Toisen maailmansodan aikoihin yleistyivät sisäänvedettävät laskutelineet. Tämä järjestely paransi lentokoneiden liikehtimiskykyä eli ketteryyttä sekä lyhensi nousuaikaa tavoitekorkeuteen. Myös huippunopeudet kasvoivat suuremmiksi, sillä ilmanvastuskerroin pieneni. Suihkumoottorikoneiden aikakauden alussa yleistyi myös nykyaikainen niin kutsuttu kolmipyöräteline, jossa rungon tai siipien kohdalla sijainnut pääteline omasi edessä sijaitsevan nokkapyörän. Tässä modernissa järjestelyssä ei esiintynyt enää kannuspyörää, jonka sijainti on koneen perässä. Tukialuslentokoneiden laskeutumistelineen lisävarusteena toimii myös pysäytyskoukku. Suomessa kokeiltiin eräissä sotilaskoneissa suksia laskutelineen pyörien tilalla. Me 163 -rakettilentokone omasi kelkkaa muistuttaneen nousu- ja laskeutumisjärjestelyn. Vesilentokoneissa käytetään kellukkeita sekä mahdollisesti lisänä pyöriä laskutelineissä.

Kannuspyörällinen ratkaisu oli erinomainen nousussa, mutta muissa tilanteissa painopisteen sijoittuminen taakse aiheutti ongelmia.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Langewiesche, Wolfgang: Stick and Rudder, s. 317. McGraw-Hill, 1972. ISBN 978-0-07-036240-6.