Lars Melander
Lars Rafael Melander (7. maaliskuuta 1896 Sipoo – 22. tammikuuta 1962) oli suomalainen jääkärikenraalimajuri. Hänen vanhempansa olivat tilanomistaja Julius Waldemar Melander ja Hilda Victoria Bergström. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1924 Saga Aina Lindbergin kanssa.
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1915 ja liittyi Nylands Nationiin. Hän suoritti ohjaajatutkinnon Ilmailukoulussa vuonna 1923 ja tähystäjäkurssin vuonna 1924. Teknillisessä korkeakoulussa Sotakorkeakoulun matemaattis-luonnontieteellisen ja yleisteknillisen oppijakson hän suoritti vuosina 1927–1929 ja Sotakorkeakoulun sotateknillisen osaston vuosina 1929–1931. Hänet komennettiin opintomatkalle vuonna 1932 Ruotsiin tutustumaan ilmatorjuntaan ja epäsuoraan konekivääriammuntaan sekä Saksaan, Sveitsiin, Ranskaan ja Tanskaan sekä vuonna 1933 Englantiin tutustumaan näiden valtioiden ilmatorjunnan järjestelyihin ja ilmatorjuntateollisuuteen.
Jääkäriaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 27. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Rintamapalveluksensa jälkeen hänet siirrettiin 9. heinäkuuta 1917 pataljoonan 1. konekiväärikomppaniaan. Hän suoritti vuonna 1917 Libaussa järjestetyn sotakoulun A-kurssin.
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän saapui takaisin Suomeen (Vaasaan) jääkärien pääjoukon mukana yliluutnantiksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan konekivääriupseeriksi ja adjutantiksi 2. Jääkärirykmenttiin. Hän otti osaa taisteluihin Suomen sisällissodassa Kalevankankaalla, Tampereella ja Karjalankannaksella mm. Kuokkalassa ja Raivolassa.
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan jälkeen hän palveli sodan jälkeen konekivääriupseerina ja adjutanttina edelleen 2. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muutettiin ensin Porin jalkaväkirykmentti n:o 2:ksi ja myöhemmin Savon jääkärirykmentiksi. Konekiväärikomppanian päälliköksi hänet määrättiin 28. huhtikuuta 1919 ja edelleen 3. konekiväärikomppanian päälliköksi. Hänet komennettiin 4. elokuuta 1919 alkaen 3. divisioonan esikuntaan hoitamaan yleisesikuntaupseerin tehtäviä, josta hänet määrättiin 15. joulukuuta 1919 Savon jääkärirykmentin 3. pataljoonan komentajaksi. Hän otti keväällä vuonna 1920 osaa Porajärven puolustukseen.
Armeijasta hän erosi 26. tammikuuta 1921 ja siirtyi suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin sotilastarkastajaksi Suojeluskuntain yliesikuntaan. Hän astui uudelleen armeija palvelukseen 30. marraskuuta 1921 ja hänet sijoitettiin Ilmavoimien esikuntaan taktillisen toimiston päälliköksi. Ilmavoimien esikuntapäällikön tehtäviä hän hoiti 4. maaliskuuta – 30. syyskuuta 1922 välisen ajan. Ilmasotakouluun hänet siirrettiin 1. huhtikuuta 1923 ja Telakkakomppanian päälliköksi 18. kesäkuuta 1923. Ilmailupataljoonan komentajan tehtäviä hän hoiti 24. syyskuuta 1923 – 23. huhtikuuta 1924 välisen ajan, mistä hänet siirrettiin Hävittäjäeskaaderin komentajaksi ja palveli tehtävässä 4. kesäkuuta 1925 saakka. Ilmavoimista hänet siirrettiin kenttätykistön palvelukseen 5. kesäkuuta 1925 ja hänet sijoitettiin Kenttätykistörykmentti 3:n IV patteriston komentajaksi 5. syyskuuta 1925, mistä hänet siirrettiin II patteriston komentajasi 17. huhtikuuta 1926. Rykmentin komentajan apulaiseksi hänet määrättiin 15. kesäkuuta 1928, josta hänet komennettiin 27. elokuuta 1929 samanlaiseen toimeen Kenttätykistörykmentti 1:een. Ilmatorjuntatykistöön hän siirtyi 1. heinäkuuta 1933 ja hänet sijoitettiin komentajaksi Ilmatorjuntapatteristoon, josta hänet siirrettiin 1. toukokuuta 1934 Ilmatorjuntarykmentin komentajaksi. Esikunta tehtäviin hän palasi 13. elokuuta 1937 ja hänet sijoitettiin Yleisesikunnan tilastollisen ja ulkomaaosaston päälliköksi.
Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hän toimi Kunnianeuvoston puheenjohtaja Ilmavoimissa vuosina 1922–1923 ja Kenttätykistörykmentti 3:ssa vuosina 1926–1927 sekä Kenttätykistörykmentti 1:ssä vuonna 1932. Kolmannen Divisioonan kunniatuomioistuimen jäsenenä hän toimi vuosina 1926–1927.
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisotaan hän osallistui Päämajan järjestelyosaston (Jaosto 2) päällikkönä.[1] Välirauhan aikana hän toimi Puolustusvoimien Pääesikunnan ulkomaanosaston päällikkönä. Jatkosotaan hän osallistui jälleen Päämajan Jaosto 2:n (Tiedusteluosasto) päällikkönä vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet komennettiin Ratsuväkiprikaatin komentajaksi. Prikaatinkomentajana hän osallistui taisteluihin Äänisniemellä ja Karjalankannaksella. Vuonna 1944 hänet määrättiin Ylipäällikön käyttöön Linnoitussuunnitteluesikunnassa tapahtuviin erikoistehtäviin. Vielä ennen rauhan saapumista hän kerkesi olla hetken Ratsuväkiprikaatin v.a. komentajana.
Sotien jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sotien jälkeen hän toimi Lounais-Suomen sotilasläänin komentajana vuoteen 1945 saakka, jolloin erosi vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi De Jersey & Co (Suomi) LtD:n apulaisjohtajaksi ja oli tehtävässä vuoteen 1952 saakka ja siitä eteenpäin yrityksen toimeenpanevana johtajana. Hänet on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
                        |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jägerskiöld, Stig: Talvisodan ylipäällikkö, Otava: Keuruu 1976 ISBN 951-1-02467-1.
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Jägerskiöld 1976: 23.
| ||||||||||
