Lapuan päivä
Lapuan päivä on Suomen sodan Lapuan taistelun muistopäivä, josta on kehittynyt kotiseututapahtuma Lapualla. Muistopäivällä on aikojen kuluessa ollut myös muita merkityksiä.
Nykyään Lapuan päivän järjestää Lapua-Seura ry yhteistyössä Lapuan kaupungin ja vuosittain vaihtuvan kolmannen tahon kanssa heinäkuun puolivälissä. Juhla kestää 3-4 päivää ja siihen sisältyy pääjuhlan lisäksi monenlaista muuta kotiseutuhenkistä ohjelmaa.
Muistopäivän historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ruotsin armeijan voittama Lapuan taistelu käytiin 14. heinäkuuta 1808. Taistelukentälle oli pian taistelun jälkeen pystytetty muistoksi luonnonkivi. Seinäjoen Östermyran ruukin patruuna Gustaf Adolf Wasastjerna halusi pystyttää paikalle muistomerkin. Hän teetätti Tukholmassa valurautaisen muistomerkin, "kiviristin", jonka venäläiset tullimiehet kuitenkin takavarikoivat. Kiviristi haettiin salaa Turusta ja tuotiin Lapualle ja muistomerkki paljastettiin juhlatilaisuudessa taistelun muistopäivänä 14. heinäkuuta 1864. Vaasan läänin kuvernööri joutui tekemään järjestetystä tapahtumasta senaatille selvityksen, eikä muistopäivää tämän jälkeen vietetty pitkään aikaan. 1800-luvun lopulla tosin Lapualla järjestettyjen kesäjuhlien yhteydessä alettiin järjestää käyntejä muistomerkillä.[1]
Vuonna 1902 Lapuan kirkonkylän, Hellanmaan ja Haapakosken nuorisoseurat, Lapuan raittiusyhdistys, naisyhdistys ja maanviljelysyhdistys päättivät yhteistyössä järjestää sivistävää ohjelmaa sisältävän juhlan juuri Lapuan taistelun muistopäivänä. Tarkoituksena oli aloittaa vuosittainen perinne, josta mahdollisesti muodostuisi uusi palvelusväen vapaapäivä ja entinen mikkelimaanantai juopotteluineen jäisi unohduksiin.[1]
Venäläinen virkavalta otti muistopäivän juhlallisuudet silmätikukseen, eikä joka vuosi antanut lupaa viettää sitä 14. heinäkuuta. Tämä kuitenkin kasvatti Lapuan päivän huomiota ja suosiota Pohjanmaalla entisestään. Toisen sortokauden aikana Lapuan päivä sitten kiellettiin viideksi vuodeksi. Perimätiedon mukaan kiviristillä kokoonnuttiin silti salaa.[1]
Maaliskuun vallankumous vuonna 1917 vapautti ilmapiiriä ja mahdollisti Lapuan päivien järjestämisen uudelleen. Juhla otettiin tuolloin tietoisesti itsenäisyysaatteen välittäjäksi. Lapuan päivässä olivat mukana eri aatesuuntien yhdistykset ja tapahtumassa korostettiin kansan yhtenäisyyttä ja itsenäisyystahtoa. Suomen sisällissota muutti kuitenkin Lapuan päivän luonnetta ja muistopäivään kuului jatkossa oleellisesti valkoisten sankarivainajien muistaminen. Muistopäivällä oli huomattava asema pohjalaisena maakuntajuhlana. 1930-luvulla myös Lapuen liikkeen rooli oli Lapuan päivässä merkittävä. Lapuan päivän suosio laski äärioikeiston joutuessa epäsuosioon ja muistopäivän järjestäminen oli loppua.[1]
Lapuan Sanomissa heräteltiin muistopäivän järjestämistä 1930-luvun lopulla ja jatkosodan aikana päivä alkoi kehittyä lapualaisten pienimuotoiseksi kotiseututapahtumaksi. Sodan jälkeen Lapualla eläkepäiviään viettänyt entinen poliitikko ja maanviljelysneuvos Jalo Lahdensuo pyrki aktiivisesti elvyttämään Lapuan päivää ja se järjestettiin juhlallisesti taistelun 150-vuotispäivänä vuonna 1958. 1960-luvulla Lapuan päivän järjestelyvastuuta alettiin kierrättää eri yhdistysten kesken ja juhlan paikkaa kierrätettiin eri kylissä.[1]
1980-luvulla Lapuan päivästä tuli viikonlopputapahtuma Lapuan päivät. Kotiseututapahtumassa alettiin korostaa paikallisuutta ja järjestäjätahoksi vakiintui kotiseutuyhdistys Lapua-Seura.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lapuan päivä, Kansan kuvalehti, 05.08.1927, nro 31, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot