Langinkoski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Koordinaatit: 60°29′19.6″N, 026°53′05.3″E

Langinkosken yläosaa. Taustalla kosken alemman osan ylitse kulkeva Langinkoskentien silta.

Langinkoski on Kotkassa sijaitseva Kymijoen koski, jonka kautta Langinkoskenhaara laskee Suomenlahteen. Langinkoski ympäristöineen on valtion omistama luonnonsuojelualue, joka kuuluu osana Kymijoen Natura 2000 -alueeseen (FI0401001). Alueeseen sisältyy luonnonsuojelualue, luonnonhoitometsä ja arboretum.[1]

Langinkosken itärannalla sijaitsee Venäjän keisari Aleksanteri III:n rakennuttama kalastusmaja, joka vihittiin käyttöön vuonna 1889. Rakennus toimii nykyisin museona. Kosken itäranta kuuluu Metsolan kaupunginosaan ja länsiranta Lankilan kaupunginosaan. Langinkosken mukaan on nimetty Langinkosken seurakunta ja sen pääkirkko Langinkosken kirkko sekä Langinkosken koulu. Langinkosken seurakunta on yksi Kotkan alueella toimivan Kotka–Kymin seurakuntayhtymän kolmesta evankelis-luterilaisesta seurakunnasta.

Kalastusmaja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Langinkosken keisarillinen kalastusmaja.
Sisänäkymä Langinkosken keisarillisesta kalastusmajasta.

Aleksanteri III vieraili Langinkoskella ensimmäisen kerran vuonna 1880 ollessaan kruununprinssinä. Vieraillessaan toisen kerran Langinkoskella hän ilmoitti haluavansa pienen kalamajan kosken rannalle. Majan rakentaminen aloitettiin kesällä 1888, ja se vihittiin käyttöön seuraavana vuonna. Rakennuksen suunnitteli Magnus Schjerfbeck ja sisustuksen Johan Jacob Ahrenberg. Aleksanteri III vietti kalastusmajalla aikaa useana kesänä. Vuonna 1894 valtaan astunut keisari Nikolai II vieraili Langinkoskella vain kerran.[2]

Suomen itsenäistymisen jälkeen Langinkosken alue siirtyi rakennuksineen valtiolle. Kymenlaakson museoseura[3] tarttui rappeutuvan majan entisöintiin 1933, ja silloin perustettiin museo. Nykyään rakennuksia hallinnoi Museovirasto.[2]

125-vuotisjuhlavuoden kunniaksi kalastusmajaa alettiin jälleen vuonna 2012 kunnostaa. 1950-luvun peltikatto oli alkanut vuotaa, ja se uusitaan. Ulkokuisti oikaistaan. Vuoden 2013 alussa aletaan rakentaa wc-rakennusta ja teknisiä tiloja. Vahtimestarin talo kunnostetaan ja laajennetaan kahvilaksi, ja alueella tehdään maisemointitöitä.[3]

Museossa vierailee vuosittain noin 14 000 kävijää, venäläisiä vuoden 2012 tietojen mukaan koko ajan enemmän.[3]

Ympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksinen kappeli.

Kalastusmajan lähellä on 1800-luvun alussa rakennettu pieni ortodoksinen kappeli. Kappelin rakensivat Valamon luostarin munkit, jotka olivat vuonna 1797 saaneet koskeen kalastusoikeuden. Kotkan ortodoksinen seurakunta on pitänyt siellä kesäjumalanpalveluksia 1970-luvulta alkaen.

Langinkosken puistoalueella sijaitsee marraskuussa 1896 paljastettu Aleksanteri III:n muistokivi. Suomen sisällissodan aikana muistokiveen ammuttiin ja laatta yritettiin irrottaa. Muistolaatassa olevat vauriot on säilytetty osana Suomen historian tätä vaihetta.[4] Muistolaatassa on seuraava teksti:

»Rauhanrakentaja Aleksanteri III nautti täällä lepoa, viihdytystä turvissa uskollisen kansan 1888–1894. Kymiläiset, kotkalaiset pystyttivät muistotaulun»

Alueella on myös juoksuhautoja kahden sodan ajoilta, vuonna 1918 venäläisten kaivamia ja toisen maailmansodan aikana suomalaisten kaivamia.[2]

Langinkosken alemman osan ylitse kulkee nykyisen Langinkoskentien silta, jonka rakentaminen oli kiistelty. Kymenlaakson luonnonystävät, Kymenlaakson maakuntaliitto ja Kymenlaakson matkailijayhdistys perustivat Langinkoski-toimikunnan, joka vetosi huhtikuussa 1960 Kotkan kaupunginvaltuustolle silta- ja tiehankkeesta luopumiseksi. Sillan ja sen tuoman liikenteen ei katsottu sopivan Langinkoskelle. Langinkosken ollessa ainoa mereen vapaana laskeva koski Suomessa, silta rikkoisi myös näkymän kalastusmajalta merelle. Vastustuksesta huolimatta silta kuitenkin rakennettiin. Siltaa alettiin rakentaa syksyllä 1962 ja se vihittiin käyttöön 30. syyskuuta 1963. Silta on rakennettu betonipilareiden sijasta kivipilareiden varaan.[5]

Luonnonsuojelualue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kalastusmajan 28 hehtaarin tontti julistettiin puistometsäksi vuonna 1938 ja suojeltiin asetuksella vuonna 1960. Luonnonsuojelualueen eteläosassa sijaitsee 1,6 hehtaarin kokoinen puulajipuisto, joka perustettiin vuonna 1959.[2] Alueen kallioperä on tummaa viborgiittia, joka on rapakivigraniitin muunnos. Varsinainen luonnonsuojelualue on metsäkuvioiltaan vaihteleva, sisältäen paljon iäkästä puustoa. Luhtaisia ja lehtomaisia rantojaan lukuunottamatta alue on melko karu ja kivinen. Luonnonhoitometsä on alueen rehevin osa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kymijoki www.ympäristö.fi. Viitattu 20.9.2011.
  2. a b c d Langinkosken historia ja nähtävyydet www.luontoon.fi. Viitattu 1.10.2012.
  3. a b c Liisa Kukkola, Keisarillinen kalamaja kuntoon. Helsingin Sanomat 27.10.2012 sivu A 10
  4. Langinkoskimuseo - Puisto ja muistokivi www.langinkoskimuseo.com. Viitattu 1.10.2012.
  5. Arja Ranni: Kuohuva kiista sillasta. Kymen Sanomat, 16.9.2012, s. 5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Langinkoski.