Laktaattidehydrogenaasi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Röntgenkristallografiaan perustuva malli ihmisen laktaattidehydrogenaasin 4M-isoentsyymistä

Laktaattidehydrogenaasi (LD, LDH) on solulimassa sijaitseva entsyymi, jota esiintyy lukuisilla eliöillä, pääasiassa kasveilla ja eläimillä. Ihmisellä laktaattidehydrogenaasia on monissa kudoksissa, kuten maksassa, sydämessä, lihaksissa, munuaisissa, punasoluissa, keuhkoissa ja haimassa. Entsyymi katalysoi reaktiota, jossa palorypälehappo eli pyruvaatti pelkistetään maitohapoksi eli laktaatiksi anaerobisesti. Reaktio on eräs glykolyysin osista. Laktaattidehydrogenaasi voi myös hapettaa laktaatin pyruvaatiksi.

Laktaattidehydrogenaasilla on viisi isoentsyymiä (LD1–LD5):

  • LD-1 (4H) - sydämessä
  • LD-2 (3H1M) - immuunijärjestelmän soluissa
  • LD-3 (2H2M) - keuhkoissa
  • LD-4 (1H3M) - munuaisissa
  • LD-5 (4M) - maksassa ja luurankolihaksissa

Laktaattidehydrogenaasilla on neljä alayksikköä, jotka muodostavat tetrameerin. Isoentsyymit koostuvat H ("heart")- tai M ("muscle")-alayksiköistä tai niiden yhdistelmistä. M-alayksikköä koodaa 11p15.4 -kromosomissa sijaitseva LDHA -geeni, ja H-alayksikköä koodaa 12p12.2-p12.1 -kromosomin LDHB -geeni.

Plasman LD-pitoisuus voidaan mitata epäiltäessä jonkin elimen vauriota, esimerkiksi sydäninfarktia tai keuhkoveritulppaa, mutta mittaus ei kerro, mistä elimestä entsyymipäästö on peräisin. LD-arvo nousee 1–3 vuorokauden kuluttua elinvauriosta ja säilyy koholla 7–10 vuorokautta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laktaattidehydrogenaasi, plasmasta Tutkimusohjekirja. Huslab. Viitattu 5.9.2007.
Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.