Lahnanruohokasvit
| Lahnanruohokasvit | |
|---|---|
 Tummalahnanruoho (Isoëtes lacustris) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Sanikkaiset Pteridophyta |
| Alakaari: | Liekomaiset Lycopodiophytina |
| Luokka: | Isoëtopsida |
| Lahko: | Isoëtales |
| Heimo: |
Lahnanruohokasvit Isoëtaceae Rchb. |
| Suvut | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Lahnanruohokasvit (Isoëtaceae) on sanikkaisiin kuuluva kasviheimo, johon kuuluu erilaisia vesikasveja. Lajeja on yhteensä 125 ja ne jaetaan yhteen tai kahteen elossa olevaan sukuun.[1]
Lahnanruohokasvit aina- tai kausivihantia maa- tai vesikasveja. Varret ovat puutuvia ja niitä peittää kaarnamainen kerros, josta kehittyy usein itusilmuja. Lehdet siajitsevat kierteisesti, ovat neulasmaisia, rihmamaisia, litteitä tai liereitä ja muodostavat sutimaisen ruusukkeen. Lehden johtojännettä ympäröi neljä ilmakanavaa. Lehdet ovat kielekkeellisiä, kielekkeet kiinnittyvät itiöpesäkkeen yläpuolelle. Avautumismekanismia vailla olevat tiöpesäkkeet ovat enemmän tai vähemmän pallomaisia ja sijaitsevat lehden tyvien yläpuolella. Itiöt ovat joko iso- tai pikkuitiöitä, ja ne kehittyvät tavallisesti eri pesäkkeissä. Isoitiöissä on kolmihaarainen ituaukko ja niiden pinta on eri tavoin kuviollinen. Pikkuitiöiden ituaukko on yksinkertainen. Munasoluja sisältävä alkeisvarsikko eli naarasgametofyytti kehittyy isoitiön sisään, josta se vapautuu ottamaan vastaan pikkuitiöiden tuottamia siittiöitä. Pikkuitiö ei idä alkeisvarsikoksi.[2]
Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lahnanruohokasveja tavataan globaalisti eri puolilla maapalloa. Tavallisimmin niitä esiintyy niukkaravinteisissa järvissä, joissa ja tilapäisissä lammikoissa. Osa lajeista kasvaa maalla kosteissa vuoristo-olosuhteissa.[2]
Suomessa kasvavia lahnanruohokasvien heimoon ja lahnanruohojen sukuun kuuluvia kasvilajeja on vain kaksi: tummalahnanruoho (Isoëtes lacustris) ja vaalealahnanruoho (Isoëtes echinospora). Tummalahnanruoho on yleinen koko Suomessa ja vaalealahnanruoho kasvaa paikoitellen koko Suomessa.
Evoluutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heimon ainoa suku (lahnanruohot, Isoêtes) muodostaa kaksi kehityslinjaa, kladia. Alasuku Stylites käsittää kaksi Etelä-Amerikan Andeilla maalla kasvavaa lajia. Toisen kladin useimmat lajit ovat vesikasveja, mutta monet niistä kasvavat ajoittain kuivuvissa vesissä; kuivan kauden yli ne selviävät lepoversoina. Lahnanruohofossiileja on löytynyt triaskaudelta, ja useat niistä ovat itiöfossiileja. Nykyisiä lajeja tunnetaan noin 140.[2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eräät linnut, kalat ja nisäkkäät, muun muassa siat, käyttävät ravinnokseen lahnanruohoja. Ihminen ei kuitenkaan ole kelpuuttanut niitä ruokavalioonsa niiden kehnon maun vuoksi, vaikka ne ovatkin ravinteikkaita sisältämiensä öljyjen ja tärkkelyksen vuoksi, eivätkä ole myrkyllisiä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Isoetaceae (Arkistoitu – Internet Archive) Australian National Botanic Gardens
- ↑ a b c d Christenhusz, Maarten J.M., Fay, M. F. & Chase, M. W. 2017: Plants of the World. An illustrated encyclopedia of vascular plants. - 792s - Kew Publishing, Royal Botanic Gardens, Kew. ISBN 978 1 84246 634 6
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ITIS: Isoetaceae (englanniksi)