Laatokan–Suomenlahden kanava

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laatokan-Suomenlahden kanava oli varsinkin 1920- ja 1930-luvuilla esillä ollut suunnitelma rakentaa laivaväylä Laatokalta Karjalan kannaksen halki Viipurinlahden perukkaan ja Suomenlahdelle. Kanava olisi korvannut Pietarin kautta kulkeneen Nevajoen väylän, jota haittasivat joen nopea virtaus, väylän mataluus, lukuisat sillat sekä venäläisten 1930-luvulla vaatineet korkeat kulkumaksut ja laivoille asetetut vaatimukset. Venäjä takasi Tarton rauhansopimuksessa 1920 suomalaisten alusten kulkuoikeuden Laatokalta Nevaa pitkin Suomenlahdelle mutta 1930-luvun lopulla tämä liikenne päättyi kokonaan venäläisten viranomaisten asettamien rajoitusten vuoksi. Laatokan-Suomenlahden kanavan 1930-luvun lopulla esitetty kustannusarvio oli noin 600 miljoonaa markkaa.[1][2]

Ensimmäinen kanavasuunnitelma valmistui 1905 ja siinä kanavan syväys oli ollut 3,5 metriä. Suunnitelmaa tarkistettiin 1919 ja syväystä lisättiin 5 metriin. [1]

Jo aikaisemmin 1800-luvulla oli esillä ajatus kanavoida Vuoksi Vuoksen yläjuoksun koskien alapäästä Jääskestä aina Laatokkaan saakka ja saada näin laivayhteys Vuoksenlaaksosta Pietariin. Venäjältä olisi myös voitu tuoda viljaa Suomeen tätä reittiä pitkin. Vuonna 1871 tie- ja vesirakennushallitus tutki Vuoksen Jääskeltä Taipaleelle saakka ja laati kanavoimisehdotukset 2,07 ja 2,67 syvyisille väylille.[3]

Viipurissa pidettiin 4. huhtikuuta 1928 kokous, johon osallistuivat Viipurin, Käkisalmen ja Sortavalan kaupunkien, Lahdenpohjan kauppalan sekä alueen maalaiskuntien, teollisuuslaitosten ja taloudellisten yhdistysten edustajat. Kokous asetti Laatokan-Suomenlahden kanavakomitean, joka istui vuoteen 1933 saakka tutkien kanavahankkeen kannattavuutta. Loppumietinnössään komitea totesi kanavan ehdottoman tärkeäksi Karjalan talouselämälle.[3]

Kanava olisi alkanut Viipurinlahdella Uuraasta, jatkunut Viipurin kautta Saimaan kanavan reittiä aina Juustilanjärvelle, josta se olisi lähtenyt itään kulkien Noskuanjärven kautta Vuoksen virralle. Vuoksea pitkin kanavaväylä olisi kulkenut Paakkolan kautta joko Käkisalmenselän yli Laatokkaan tai Suvannon kautta Vuoksen eteläistä haaraa pitkin Laatokkaan. Kanavassa olisi ollut sulut Talin, Rapukosken ja Kavantikosken kohdalla ja sitten Vuoksella Paakkolan, Tiurinkosken, Ahvenisenkosken ja Käkisalmen sulut ennen Laatokkaa. Sulkujen putouskorkeudet olisivat olleet suhteellisen pieniä ja sulut olisi ollut mahdollista rakentaa 200-300 metrin pituisiksi, mikä olisi mahdollistanut myös proomuliikenteen. Kanavan pituus Käkisalmen kautta kulkien olisi ollut 166,6 kilometriä, josta luonnonväylää noin 50 prosenttia, ruopattavaa väylää 37 prosenttia ja varsinaista kaivettavaa kanavaa 14 prosenttia. Suurimmat maaleikkaukset olisivat olleet Näätälänjärven ja Noskuanselän, Noskuanselän ja Vuoksen sekä Käkisalmenselän ja Laatokan välillä yhteensä noin 14 kilometrin matkalla. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Suomenlahden-Laatokan kanava. Rakennushanke jälleen päiväjärjestyksessä, Helsingin Sanomat, 09.08.1938, nro 211, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  2. Kanava Suomenlahden ja Laatokan välille, Hakkapeliitta, 13.09.1938, nro 37, s. 23, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
  3. a b Laatokan kanava, Suomen Kuvalehti, 13.08.1938, nro 32, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot