Lääninvankila
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Lääninvankila oli aiemmin Suomessa käytössä olleen vankeinhoidon laitosten tehtävienjaon mukainen vankila.
Lääninvankilat 1930-luvun Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen vankilat oli jaettu keskusvankiloihin, lääninvankiloihin, varavankiloihin ja vankimielisairaaloihin.
Lääninvankilassa pidettiin 1930-luvulla:[1]
- henkilöitä, jotka kärsivät vankeusrangaistusta, joka oli tuomittu joko ehdottomana tai muuntorangaistuksena
- henkilöitä, jotka oli tuomittu yleiseen työhön
- henkilöitä, jotka rikoksen, irtolaisuuden tai kerjäämisen takia olivat tutkittavina
- henkilöitä, jotka muusta syystä olivat vangittuina.
Lääninvankilan johtokuntaan kuuluivat johtaja, pastori ja lääkäri, joiden lisäksi johtaja saattoi kutsua jäseneksi apulaisjohtajan, talouspäällikön, opettajan, työliikkeenjohtajan tai työnjohtajan.[1]