Kylmänveden koralli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kylmänveden koralli Paragorgia arborea 1 257 metrin syvyydessä Kalifornian edustalla.
Silmäkoralli (Lophelia pertusa) on yleisimpiä syvänveden koralleja. Kartassa lajin esiintymispaikkoja 2000-vuosikymmenen alun tietämyksen mukaisesti.

Kylmänveden korallit (syvänmeren, syvänveden) ovat koralleja, jotka kasvavat tyypillisesti syvällä ja kylmässä meressä, 200–1 000 metrin syvyydessä 4–13-asteisessa vedessä.

Kylmillä merialueilla elävät korallit ovat aiemmin uskottua laajemmalle levinneitä, ja niitä on löytynyt viime vuosikymmeninä uusilta alueilta.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmänveden koralleja löydetään normaalisti 200–1 000 metrin syvyydestä 4–13-asteisesta vedestä. Matalimmillaan koralleja on löydetty 40 metristä ja syvimmillään 6 300 metristä. Vuoteen 2004 mennessä kylmänveden koralleja oli löydetty yli 40 valtion aluevesiltä, Atlantista, Tyynestämerestä, Intian valtamerestä ja Välimerestä. Kylmänveden koralleja ei tunnetta yhtä hyvin kuin lämpimien merialueiden koralleja.[1]

Vuonna 2002 Pohjois-Norjasta Lofoottien saariryhmän lounaispuolelta löydetty Røstrevet on suurin kylmänveden koralli.[2][3] Røstrevet on myös suurin silmäkoralliriutta.[4]

Ekosysteemi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmänveden korallien kasvu on hidasta, ja useat riutat ovat tuhansia vuosia vanhoja. Lämpimien merialueiden koralleihin verrattuna kasvuvauhti on kymmenesosa pienempi. Korallit kasvattavat kolmiulotteisia pitsirakennelmia.[1]

Myös useat korallien lähellä esiintyvät kalalajit kasvavat hitaasti ja lisääntyvät harvemmin kuin matalampien vesien kalat. Koralleilta on löytynyt myös simpukka- ja etanalajeja, joiden luultiin hävinneen jo miljoonia vuosia sitten.[1]

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmänveden korallien suurimpana uhkana pidetään pohjatroolausta. Koralleja vahingoittavat myös öljyn- ja kaasunporaus, jätteiden läjittäminen mereen ja meren pohjan kaapelit.[1]

Pohjatroolauksen takia Itä-Atlantin koralliriutoista osa on tuhounut ja suurin osa jäljelle jääneistä vahingoittunut.[1] Kansainväliset ympäristöjärjestöt ovat vaatineet pohjatroolauksen kieltämistä valtamerillä.[5] 2000-luvun alussa osa valtioista, kuten Norja, Irlanti, Britannia ja Yhdysvallat on alkanut suojella kylmänveden koralleja kieltämällä esimerkiksi pohjatroolauksen niiden esiintymisalueella.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Syvänmeren korallien elinalue uskottua laajempi Yle Uutiset. 8.6.2004. Viitattu 8.11.2014.
  2. The coral reef off Røst protected. Large Lophelia pertusa reef discovered off Røst in Lofoten. Coral reefs in Norway. 1.6.2002 ja 12.1.2003. Norjan merentutkimuslaitos IMR. Arkistoitu 8.10.2014. Viitattu 8.11.2014. (englanniksi)
  3. Ainutlaatuisia koralliriuttoja tuhotaan pohjatrooleilla Norjassa. Greenpeace. 10.11.2008. Greenpeace Norden. Arkistoitu 8.11.2014. Viitattu 8.11.2014.
  4. Sømme, Lauritz S. & Hovde, Kjell-Olav: Steinkoraller Store norske leksikon. 12.5.2014. Viitattu 8.11.2014. (englanniksi)
  5. Ympäristöjärjestöt vaativat pohjatroolien kieltämistä Yle Uutiset. 8.6.2004. Viitattu 8.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kylmänveden koralli.
  • Freiwald, André et al.: Cold-water coral reefs. UNEP-WCMC Biodiversity Series No 22. Cambridge: The United Nations Environment Programme, World Conservation Monitoring Centre (UNEP-WCMC), 2006. ISBN 92-807-2453-3. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)
  • Hogg, Mariana M. et al.: Deep-sea sponge grounds. UNEP Regional Seas Report and Studies No 189. UNEP-WCMC Biodiversity Series No 32. Cambridge: The United Nations Environment Programme, World Conservation Monitoring Centre (UNEP-WCMC), 2010. ISBN 978-92-807-3081-4. Teoksen verkkoversio (pdf). (englanniksi)