Kustaa Vuoksi
Gustaf Nikolai (Kustaa) Vuoksi (28. lokakuuta 1897 Turku – 17. heinäkuuta 1974) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän sai sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa, missä hän sai tulikasteensa Saksan itärintamalla Riianlahdella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä komppannianvääpelinä.[1][2]
Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoksen vanhemmat olivat puuseppä Henrik Oskar Vuoksi ja Johanna Aleksandra Lindberg. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1936 Kerttu Elina Cederin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoksi kävi kansakoulun. Haminan taistelukoulun hän kävi vuonna 1918 ja teki vuosina 1922 - 1923 opintomatkan Saksaan ja suoritti Berliinin kaupungin ammattikoulussa hienonahka- ja verhoilukurssin. Rikosvalokuvauskurssin hän suoritti vuonna 1928 ja Valtion poliisikoulun toisen luokan vuonna 1931.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoksi työskenteli puutarhurina Turussa ja otti osaa jääkäriliikkeen aktivistitoimintaan muun muassa kuljettamalla salaista postia Turun ja Helsingin välillä. Hän oli kevään 1916 aikana useita kertoja Turussa santarmien kuulusteltavana ja lopulta hänet pidätettiin kesäkuussa 1916. Hän onnistui kuitenkin karkaamaan Saksaan, missä hän liittyi vapaaehtoisena sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n täydennysjoukkoon 22. kesäkuuta 1916, josta hänet siirrettiin 6. lokakuuta 1916 pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Riianlahdella ja Aa-joella. Hän suoritti pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Libaussa järjestetyn rautatienrakennuskurssin.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoksi saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana vääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan komppanianvääpeliksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 3. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoksi palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, jonka nimi muuttui ensin Savon Jääkärirykmentti 3:ksi ja myöhemmin Uudenmaan rykmentiksi. Hän toimi joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä 3. komppaniassa. Armeijasta hän erosi 20. toukokuuta 1919 ja astui suojeluskuntajärjestön palvelukseen ja hänet sijoitettiin Pohjois-Sääksmäen suojeluskunnan paikallispäälliköksi 1. heinäkuuta 1919. Pohjois-Sääksmäen suojeluskunnasta hänet siirrettiin 1. marraskuuta 1919 Maarian ja Kaarinan suojeluskuntien paikallispäälliköksi ja edelleen 1. toukokuuta 1920 Turun suojeluskuntapiirin 1. sotilasohjaajaksi. Suojeluskunnista hän erosi 12. huhtikuuta 1921. Myöhemmin hän siirtyi Etsivän keskuspoliisin palvelukseen 1. maaliskuuta 1924 ja palveli rikospoliisina Kotkassa, Viipurissa ja Kuopiossa 31. lokakuuta 1932 saakka, jolloin hän siirtyi Viipurin kaupungin poliisilaitokselle poliisikomisarioksi.[1][2]EK:n palveluksessa ollessaan Vuoksi käytti salanimeä Hintikka. Tällä nimellä hän esiintyi kokaiinin valeostajana marraskuussa 1925 ja myöhemmin todistajana oikeudenkäynnissä. Jutun yhteydessä myös kuultu EK:n päällikkö Esko Riekki ei paljastanut Hintikan palvelussuhdetta Etsivään keskuspoliisiin. [3]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuoksi osallistui talvisotaan Viipurissa Sotapoliisikomppanian päällikkönä. Välirauhan aikana hän toimi poliisikomisariona Turussa. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin 11. poliisikomppanian päälliköksi VI Armeijakuntaan. Hän toimi Viipurin kaupungin väestönsuojelutoimikunnan puheenjohtajana vuosina 1942 – 1944 ja Viipurin Sotilashallintopiirin kenttäoikeuden jäsenenä niin ikään vuosina 1942 - 1944. Hän toimi vuonna 1944 Evakuointiesikunta Roi:n Hallintotoimiston päällikkönä ja V Armeijakunnan esikunnan Ilmasuojelutoimiston poliisiasiaintoimiston hoitajana sekä Pohjois-Suomen evakuointitehtävissä. Hän osallistui jatkosodan aikana sotatoimiin Korpiselässä, Pitkäniemellä, Salmissa, Rajakonnussa, Viteleessä, Tuuloksessa ja Aunuksessa. Vuoksi työskenteli sotien jälkeen Turun poliisilaitoksella vanhempana komisariona aina vuoteen 1952 saakka. Hän vaihtoi etunimensä vuonna 1948 Kustaaksi. Hänet haudattiin Turkuun.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
          |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Ylikangas, Mikko: Unileipää, kuolonvettä, spiidiä: huumeet Suomessa 1800-1950. Jyväskylä: Atena, 2009. ISBN 978-951-796-578-1.