Kuparijodidi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuparijodidi

Copper(I) iodide.jpg

Copper(I)-iodide-unit-cell-3D-balls.png

Tunnisteet
CAS-numero 7681-65-4
Ominaisuudet
Molekyylikaava CuI
Moolimassa 190,45
Ulkomuoto Valkoinen tai ruskehtava kiteinen aine[1]
Sulamispiste 605 °C[1]
Kiehumispiste 1290 °C[1]
Tiheys 5,62 g/cm3[1]
Liukoisuus veteen Ei liukene[1]

Kuparijodidi eli kupari(I)jodidi (CuI) on epäorgaaninen kupari- ja jodidi-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään muun muassa orgaanisissa synteeseissä ja polymeerejä stabiloivana reagenssina. Luonnossa kuparijodidia esiintyy marshiittimineraalina.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuparijodidi on huoneenlämpötilassa valkoista kiinteää ainetta, jonka epäpuhtaudet värjäävät ruskehtavaksi. Yhdiste on käytännöllisesti katsoen veteen liukenematonta. Se liukenee kuitenkin ammoniakkiin, jodidiliuoksiin ja syanidiliuoksiin muodostaen kompleksi-ioneja, esimerkiksi diammiinikupari(I)-ionin [Cu(NH3)2]+. Myös rikkihappo liuottaa kuparijodidia.[1][2][3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuparijodidia voidaan valmistaa alkuaineistaan kuuman kuparin ja kaasuuntuneen jodin välisellä reaktiolla. Toinen tapa on kupari(II)suolan vesiliuoksen ja alkalimetallijodidiliuoksen välinen reaktio. Tässä reaktiossa muodostuu ensin kupari(II)jodidia. Se on kuitenkin pysymätön yhdiste, koska jodidi-ioni pelkistää Cu2+-ionin Cu+-ioniksi hapettuen itse jodiksi. Veteen liukenematon kuparijodidi saostuu ja voidaan erottaa suodattamalla. Reaktiossa sivutuotteena muodostuva jodi värjää saostuman ruskeaksi ja kuparijodidin valkoinen väri saadaan esiin natriumtiosulfaattiliuoksen avulla.[1][2][3][4]

Cu2+ + 2 I → CuI2
2 CuI2 → 2 CuI + I2

Kuparijodidia käytetään polymeerien lisäaineena parantamaan niiden stabiilisuutta korkeita lämpötiloja ja valoa vastaan. Sitä käytetään myös valoherkissä papereissa valokuvauskemikaalina, korroosionestoaineena kaivosteollisuuden sovellutuksissa, eläinten rehun lisäravinteena, pilvien kylvämiseen ja sen elohopean kanssa muodostamaa kaksoissuolaa käytetään lämpötilaindikaattorina.[2][3] Kuparijodidia voidaan käyttää myös orgaanisten synteesien katalyyttinä muun muassa useissa kytkentäreaktioissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 260. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b c H. Wayne Richardson: Copper compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 14.12.2013
  3. a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 267. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.12.2013). (englanniksi)
  4. Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1256. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.12.2013). (englanniksi)
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.