Kuolintodistus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vanha neuvostoliittolainen kuolintodistus.

Kuolintodistus on kuolemansyyn selvityksen tehneen lääkärin kirjoittama asiakirja, jolla osoitetaan, että kuolinsyyn selvitys on saatettu loppuun. Kuolintodistuksessa ilmoitetaan todettu kuolinsyy ja sen luokka, ja annetaan lupa ruumiin hautaamista tai lääketieteellistä käyttöä varten.[1] Suomi liittyi vuonna 1936 kuolemansyyn selvittämistä koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen. Joka velvoittaa jokaiseta vainajasta tekemään lääketieteellinen kuolintodistus.[2] Mikäli kuolinsyyn selvittäminen viivästyy, tehdään ilmoitus väestörekisteriin ja hautauslupa voidaan kuitenkin antaa välittömästi.[3]

Kuolintodistus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolintodistuksen laatii yleensä vainajaa viimeksi hoitanut lääkäri tai oikeuslääketieteellisessä kuolemansyyn selvittämisessä tapauksen selvitä nyt oikeuslääkäri. Kuolleena syntyneestä lapsesta ja/tai lapsesta, joka on kuollut alle 28 vrk:n ikäisenä, kuolintodistuksen laatii äitiä tai synnytystä hoitanut lääkäri. Kuolintodistus pohjia on käytössä kasi erilaista Kuolintodistus 28 vrk:n ikäisestä tai vanhemmasta ja Kuolintodistus alle 28 vrk:n ikäisestä tai kuolleena syntyneestä.[4]

Keskeisenä osana suomalaista kuolintodistusta on kohta, jonka nimi on tapahtumatiedot.Tapatuma tietoihin kirjoitetaan lyhyt kuvaileva selvitys kuolemaan johtaneista tapahtumista. Suomessa tapahtumatiedot on kirjoitettu jokaisesta vainajasta vuodesta 1987. Muualla maailmassa tapahtuma tiedot kirjoitetaan ainoastaan muissa kuin tautikuolemissa.

Kuolintodistus on rakenteeltaan seuraavanlainen:

  • Diagnoosit ja tapahtumatiedot sisältävä varsinainen kuolintodistus
  • Liiteet:
  • Lupa hautaamiseen
  • Ilmoitus kuolemasta väestötietojärjestelmään
  • Ilmoitus Kansaneläkelaitokselle kuolleena syntyneestä[4]Jokaisen kuolintodistuksen tarkastetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen oikeuslääkärit toimesta ja tarvittaessa ne palautetaan korjattavaksi todistuksen laatineelle lääkärille[5].Suomessa kuolintodistuksista joudutaan virheiden vuoksi hylkäämään viidennes. Yleisiä virheitä ovat kuolinsyyketjun epäjohdonmukaisuudet. Usein ei myöskään todistuksen kirjoittaneella lääkärillä ole ollut oikeutta kirjoittaa todistusta, sillä tapausta olisi pitänyt tutkia poliisin tai siitä olisi pitänyt tehdä oikeuslääketieteellinen tutkimus. Väärä kuolinsyy tapaturmissa ja ammattitaudeissa voi estää korvauksen.[6] Vastaavaa kuolintodistusten tarkistuskäytäntöä ei ole muualla maailmassa.

Suomalaisten kuolintodistukset säilytetään Tilastokeskuksen arkistossa. Sinne talletetut todistukset ovat saatavissa lähiomaisille, eläkelaitoksille, viranomaiskäyttöön tai tieteellistä tutkimusta varten.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laaksonen, Hannu: Kuolemansyyn selvittäminen Therapiafennica.fi. Viitattu 21.6.2010.
  2. Jenni Viinikka: Dramaattinen preesens ja kuolintodistuksen tapahtumatietojen kieli. Duodecim, 2013. Artikkelin verkkoversio.
  3. Kuolemansyyn selvittäminen Valvira. Viitattu 21.6.2010.
  4. a b Kuolintodistus - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 3.7.2018.
  5. Kuolintodistusten tarkastaminen - THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 3.7.2018.
  6. TS: Kuolintodistuksissa paljon virheitä, Yle.fi
  7. Kuolintodistusarkisto 11.2.2008. Tilastokeskus. Viitattu 21.6.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]