Uni eli Kukko
| Uni eli Kukko | |
|---|---|
| Ὄνειρος ἢ Ἀλεκτρυών | |
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Lukianos |
| Kieli | muinaiskreikka |
| Genre | satiiri |
| Julkaistu | 100-luku |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Aapo Junkola |
| Julkaistu | 1996 |
| ISBN | 952-90-8072-7 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Uni eli Kukko (m.kreik. Ὄνειρος ἢ Ἀλεκτρυών, Oneiros ē Alektryōn; lat. Gallus) on Lukianoksen (n. 125 – n. 180) kirjoittama satiiri.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lukianos eli ja kirjoitti 100-luvulla. Hänet tunnetaan ennen kaikkea satiireistaan, jossa hän käsitteli usein muun muassa ihmisten tekopyhyyttä, tai kuten tässä teoksessa, rikkaiden rahanhimoa ja sen turhuutta.
Teos on suomennettu kahdesti. Ernst Lampén on suomensi sen lyhennellen nimellä Kukko eli Mikylloksen uni (Otava 1924). Aapo Junkolan suomennos (1996) on kokonainen.
Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lukianoksen teos on muodoltaan dialogi, jossa keskustelevat Mikyllos sekä hänen kukkonsa. Mikyllos on köyhä suutari, joka haaveilee rikkauksista. Kerran hänen kukkonsa herättää hänet kieunnallaan juuri silloin, kun hän on näkemässä unta suuresta perinnöstä. Tämän vuoksi Mikyllos on vihainen kukolleen. Kukko kuitenkin ryhtyy puhumaan. Käy ilmi, että tämä olikin todellisuudessa sielunvaelluskierrossa oleva ihminen. Kukko oli ollut aiemmin muun muassa Pythagoras, Aspasia, Krates, kuningas, kerjäläinen, persialainen satraappi, hevonen ja naakka.[1]
Kukko puhuu Mikyllokselle sen puolesta, että tämä on paljon onnellisempi köyhänä kuin rikkaana. Esimerkiksi sodassa Mikyllos voi vain luikkia pakoon, eikä hänellä jää mitään omaisuutta vihollisen hävitettäväksi; rikkaat taas joutuvat paitsi tuskailemaan omaisuuttaan, myös taistelemaan eturivissä sotapäälliköinä tai ratsumiehinä. Rauhan aikana Mikyllos voi puolestaan rauhassa pilkata rikkaita kansankokouksessa ja pitää heitä pelon vallassa, niin että he joutuvat kaikin keinoin kalastelemaan hänen suosiotaan. Köyhät ovat myös terveempiä kuin rikkaat vetelykset. Kukko kertoo myös itse kuninkaana ollessaan olleensa onnettomampi kuin koskaan.[1]
Kukko ei kuitenkaan saa Mikyllosta uskomaan itseään, vaan tämä haaveilee edelleen rikkauksista. Niinpä kukko, joka on saanut Hermeeltä kyvyn muuttaa joku tarvittaessa näkymättömäksi, vie Mikylloksen katsomaan salaa tämän kadehtimien rikastuneiden elämää. Käy ilmi, että rikkaat joutuvat elämään jatkuvan pelon ja epäilyksen vallassa tai muutoin rahanhimonsa kourissa tietämättä, että saattavat kuolla milloin tahansa ja muuttua hyttyseksi tai kärpäseksi.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lukianos: Kukko eli Mikylloksen uni. Teoksessa Lampén, Ernst: Terve, Lukianos!. Sisältää osittaisia ja kokonaisia suomennoksia Lukianoksen teoksista. Helsinki: Otava, 1924.
- Lukianos: Uni eli Kukko. Teoksessa Lukianos: Satiireja. Sisältää teokset: Prometheus; Uni eli Kukko; Pariksen valinta; Zeus tutkittavana; Kharon; Viisauksia kaupan; Matka manalaan eli tyranni; sekä Ikaromenippos eli taivaankulkija. Kreikan kielestä suomentanut Aapo Junkola. Käännöksen tarkistus ja esipuhe: Martti Leiwo. Tampere: A. Junkola, 1996. ISBN 952-90-8072-7.