Siirry sisältöön

Kuisma

Wikipediasta
Kuisma
Nimipäivä  
– suomenkielinen 26. syyskuuta
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen 1. heinäkuuta,
12. lokakuuta,
1. marraskuuta
Muunnelmia Kuismin, Kusma
Vastineita eri kielissä Cosimo, Cosmo, Cosmus, Kuzma, Kuzman, Kusma
Nimen alkuperä Kosmas

Kuisma on suomalainen miehen etunimi, jota käytetään myös sukunimenä. Kuisma on karjalainen muunnos kreikkalaisesta nimestä Kosmas, 'koristettu'. Suomessa nimen yleistymiseen on vaikuttanut myös kasvisuvun nimi kuismat (Hypericum).[1]

Nimi Kuisma juontaa juurensa pyhimysnimestä Kosmas, josta Karjalassa käytettiin muotoa Kuisma ja Kuosma.[2]

Kosmas ja Damianos (englanniksi Cosmas ja Damian) olivat kaksosveljet, jotka syntyivät noin vuonna 270 nykyisin Turkkiin kuuluvassa Kilikiassa. He olivat kristittyjä lääkäreitä, jotka eivät ottaneet mitään maksua hoidosta. Siten he saivat monet kuuntelemaan evankeliumia Jeesuksesta. He kokivat marttyyrikuoleman Sisiliassa noin vuonna 303.[3] Katolisen kalenterin mukaan heidän juhlapäivänsä on 27. syyskuuta, jonka kodalla heidän nimensä oli suomalaisissakin kalentereissa vuoteen 1907 saakka, mutta nykyisin (vuodesta 1950 lähtien) Kuisman nimipäivä on Suomessa edellisenä päivänä, 26. syyskuuta.[4] Monet ovat ottaneet sekä etunimekseen että sukunimekseen pyhimysten nimiä. Siksi Kosmas-nimen muunnos esiintyy kaikkialla Euroopassa: esimerkiksi venäjäksi se on Kuzma, italiaksi Cosma, portugaliksi Cosme ja ranskaksi Côme.

Syyskuuhun 2025 mennessä etunimi Kuisma on Suomessa Digi- ja väestötietoviraston tietojen mukaan annettu kaikkiaan noin 580 henkilölle.[5] Luku ei sisällä ennen vuotta 1964 kuolleita henkilöitä. Sukunimenä Kuisma on 2 674 henkilöllä.[6]

Tunnettuja Kuisma-nimisiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuisma etunimenä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuisma sukunimenä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvitteellisia Kuisma-nimisiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Pentti Lempiäinen: Suuri etunimikirja. WSOY, 2004. ISBN 951-0-29400-4
  2. Kuisman sukuseura (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. Kuisma-nimen alkuperä Kuisman sukuseura. Viitattu 26.9.2025.
  4. Kustaa Vilkuna: Suuri nimipäiväkalenteri, s. 257–258. Otava, 1969.
  5. Nimipalvelu, etunimihaku Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 26.9.2025.
  6. Nimipalvelu, sukunimihaku Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 26.9.2025.