Kryoturbaatio

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Toistuva sulaminen ja jäätyminen rikkoo maan pintaa ja sulamisvesien rakoihin kuljettama maa-aines käyttäyty jatkossa eri tavalla kuin muu maaperä. Maa halkeaa aina samasta kohtaa ja synnyttää mosaiikkimaisen pintarakenteen. Valokuva on arktisesta Kanadasta.
Sveitsin alppien sorapohjainen maa on kuvioitunut silmiinnähden.
Myös kivikko tai sora muuttuu eriaikaisen sulamisen ja jäätymisen johdosta. Jään laajentuminen työntää kiviä sivusuunnassa ja kivet kääntyvät pystyasentoon, jotta ne veisivät vähemmän tilaa.

Kryoturbaatio tarkoittaa muinaisissa maakerrostumissa näkyviä jäätymisen ja sulamisen aiheuttamia muutoksia maaperässä[1]. Kryoturbaatio muuttaa yleensä maankerrostumien rajat mutkitteleviksi ja kerrostumiin syntyy ruutumaasta jääkartioita. Yleensä tätä tapahtuu kylmällä subarktisella ja arktisella alueella tai korkealla vuoristossa seuduilla joilla on ikiroutaa. Maaperäopillisesti kryoturbaatio tapahtuu gelisoli-maannoksissa, joissa ikirouta määrää maaperän rakennetta.

Kryoturbaatio kerrostumissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Taskumaisia, liekkimäisiä ja pilarimaisia kerrostumia[2]
  • Kiviä silttihiekassa[3]
  • Kartiomaiset jään jäljet[4] engl. "ice wedges" jotka ovat peräisin jäätymisen ja sulamisen aiheuttamaista halkeamista.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tage Nilsson, The Pleistocene, 1983, s 48
  2. Nilsson 1983, s 47
  3. Nilsson 1983, s 48
  4. Nilsson 1983, s 45


Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.