Kromi(II)kloridi

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kromi(II)kloridi

Chromium(II) chloride.JPG

CrCl2-polyhedral.png

Tunnisteet
CAS-numero 10049-05-5
Ominaisuudet
Molekyylikaava CrCl2
Moolimassa 122,9
Ulkomuoto Vaaleaa kiteistä ainetta[1]
Sulamispiste 824 °C [1]
Kiehumispiste 1120 °C[2]
Tiheys 2,88 g/cm3[2]
Liukoisuus veteen Liukenee veteen

Kromi(II)kloridi (CrCl2) on Cr2+- ja kloridi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää reagenssina orgaanisen kemian synteeseissä sekä analyyttisessä kemiassa.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kromi(II)kloridi on huoneenlämpötilassa vaaleaa kiteistä ainetta, jolla on silkinhohtoinen kiilto. Aineen kiderakenne on vääristynyt rutiiirakenne ja alkeiskoppi on ortorombinen. Yhdiste hapettuu kuitenkin erittäin herkästi kromikloridiksi, minkä vuoksi se on usein harmaata tai vihertävää. Kidevedettömän kromi(II)kloridin lisäksi tunnetaan myös kidevedelliset tetra- ja heksahydraatit (CrCl2·4H2O ja CrCl2·6H2O), jotka ovat sinisiä tai violetteja kiteitä. Aine liukenee hyvin veteen ja vesiliuos on sinistä johtuen heksa-akvakromi(III)ionin muodostumisesta ([Cr(H2O)6)]]2+). Vesiliuokset hapettuvat helposti, jolloin niiden väri muuttuu vihreäksi. Kloridi-ionien kanssa yhdiste reagoi muodostaen tetraklorokromaatti(II)ionien ([CrCl4]2-. Kromi(II)kloridi om erittäin voimakas pelkistin.[1][3][4][5][6]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kromi(II)kloridia voidaan valmistaa pelkistämällä kromikloridia vedyn avulla 600 °C:n lämpötilassa, käsittelemällä metallista kromia vetykloridilla 700 °C:n lämpötilassa tai kromi(II)asetaatin ja vetykloridin välisellä reaktiolla.[1][3][4][5]

2 CrCl3 + H2 → 2 CrCl2 + 2 HCl

Kromi(II)kloridia voidaan käyttää kaasuanalysaattoreissa.[4] Orgaanisen kemian synteeseissä yhdistettä käytetään muun muassa orgaanisten hageneeniyhdisteiden dehalogenointiin, (E)-alkeenien muodostamiseen alkyyneistä sekä kromin organometalliyhdisteiden valmistamiseen.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Karamäki, E. M.: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 238. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
  2. a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4-58. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2017). (englanniksi)
  3. a b Billie J. Page & Gary W. Loar: Chromium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 26.8.2017
  4. a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 223. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  5. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 1374-1375. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.8.2017). (englanniksi)
  6. a b Kazuhiko Takai, Teck-Peng Loh, Yasunori Minami & Tamejiro Hiyama: Chromium(II) Chloride, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2016. Teoksen verkkoversio Viitattu 26.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]