Kristinusko Virginiassa
Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Virginian osavaltiossa Yhdysvalloissa. Vuoden 2014 väestötutkimuksen mukaan kristinusko on Virginian suurin uskonto. 73 prosenttia Virginian väestöstä kuuluu kristillisiin kirkkoihin.[1]
Tunnustuskunnat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Väestötutkimuksen mukaan suurin kristinuskon suuntaus on protestantismi: evankelista protestantismia tunnustaa 30 prosenttia väestöstä. Päälinjan protestantismia tunnustaa 16 prosenttia väestöstä. Mustaan kirkkoon kuuluu 12 prosenttia väestöstä.[1]
Katoliseen kirkkoon kuuluu 12 prosenttia väestöstä.[1]
Yhdysvalloissa kristillisiin kirkkoihin lasketaan kuuluvaksi myös mormonit ja Jehovan todistajat. Mormoneihin kuuluu 2 prosenttia väestöstä ja Jehovan todistajiin alle prosentti väestöstä.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Siirtokunta-aika (1606–1789)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Virginia Company perusti ensimmäisen onnistuneen englantilaisen siirtokunnan Virginiaan vuonna 1606. Parin vuosikymmenen kuluttua siirtokunta sai kuninkaallisen kuvernöörin ja siirtokunnan kirkko järjesetttiin Englannin kirkon mallin mukaan. Siinä otettiin käyttöön alueellinen jako kirkkoherrakuntiin ja Englannin kirkkolaki. Englannin kirkkoon kuuluminen oli kansalaisoikeuden ehto.[2]
Virginian anglikaaninen kirkko kehittyi kuitenkin toisenlaiseksi kuin esikuvansa. Kirkolla ei ollut piispaa eikä pappiskoulutusta. Kirkosta tuli käytännössä suureksi osaksi maallikkokirkko, jossa otettiin käyttöön lay readers-järjestelmä, jossa maallikot lukivat saarnan postillasta. Kirkkoneuvosto päätti pappien asettamisesta sekä paikalliskirkon hallinnosta ja taloudesta. Siirtokunta oli kuitenkin loojaali kirkolle, joka oli itsestään selvä osa yhteiskunnallista elämää.[2]
Kirkon sisällä olsoitettiin avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta toisinajattelevia kohtaan. Siirtokuntakaudella luotiin pohja "Virginian hengelle", jolla oli huomattava merkitys myöhemmin, kun uusi kansakunta ratkaisi uskonnonvapauskysymystään.[2] Vihamielisyys englantilaisten siirtomaiden ja katolisten Ranskan ja Espanjan siirtokuntien välillä kärjistyi 1600-luvun puolivälissä. Virgniassa tilanne pysyi kuitenkin melko rauhallisena, sillä alueella eli vain pieni määrä katolisia.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Christensen, Torben & Göransson, Sven: Kirkkohistoria 2. Paavin jumalanvaltiosta uskonnonvapauteen. Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-057-4.