Kriminaalipsykologia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kriminaalipsykologia on sovelletun psykologian osa-alue, jossa tutkitaan erityyppisissä rikoksissa, kuten väkivaltarikoksissa ilmenevää rikospaikkakäyttäytymistä ja sen yhteyksiä rikoksen tekijän piirteisiin. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi rikosten uusimisen ennustaminen ja väkivaltaisen käyttäytymisen eskaloituminen mm. lähestymiskielto- ja pommiuhkaustapauksissa sekä rikoksentekijöiden persoonallisuuden piirteet ja elämänkaari.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Bull, Ray: Criminal Psychology : A Beginners Guide. Oneworld Publications, 2009. ISBN 978-1-85168-707-7.
  • Haapasalo, Jaana: Kriminaalipsykologia. 2., uudistettu painos, Jyväskylä : PS-kustannus, 2017. ISBN 978-952-451-784-3.
  • Haapasalo, J. (toim.) (1995). Rikollisuuden psykologiaa. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
  • Haapasalo, J. (toim.) (1999). Väkivallan kierre. Jyväskylä: Vankienhoidon koulutuskeskus.
  • Haapasalo, J., Kiesiläinen, K. ja Niemi-Kiesiläinen, J. (2000). Todistajanpsykologia ja todistajankuulustelu. Helsinki: Lakimiesliiton kustannus.
  • Haapasalo, Jaana, (toim.) (1995). Rikollisuuden psykologiaa. Jyväskylän yliopisto.
  • Hare, Robert D.: Ilman omaatuntoa. 1999/2004, Helsinki: Gilgames.
  • Putkonen, H. (2003) Homicidal Women in Finland 1982–1992. Väitöskirja, Helsingin yliopisto, myös verkkojulkaisuna.
Tämä psykologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.