Kopiokynä
Kopiokynä on alkuperäisesti kynä, jonka jälki mahdollistaa kopioinnin vesijäljennöksenä eli painamalla kostutettu ohut kopiopaperi alkuperäistä paperia vasten. Kopioitaessa väri siirtyy alemmasta paperista ylempään, jolloin tekstistä ei tule peilikuvaa.[1][2]Tämän märkäkopiointiprosessin kehitti James Watt, joka patentoi sen vuonna 1780.[2]Kopiokynän väri sisälsi yleensä kaoliinin ja grafiitin lisäksi veteen liukenevaa aniliiniväriä, joka oli useimmiten metyyliviolettia.[3][4]
Kopiokynä patentoitiin Englannissa 1874.[5] Petit valmisti ensimmäisen kopiokynän vuonna 1874.[3]
Kopiokynästä on aikaisemmin käytetty myös nimitystä kosmoskynä tai kosmuskynä.[6]Kosmoskynälle on ominaista, ettei jälkeä voi poistaa pyyhekumilla. Tämä ominaisuus mainitaan eräässä patentissa jo vuonna 1877.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pieni tietosanakirja (1925-1928): Vesijäljennös (s. 1227)
- ↑ a b c Dube, Liz 1998. The Copying Pencil: Composition, History, and Conservation Implications. The Book and Paper Group Annual vol 17.
- ↑ a b WSOY Facta - kopiokynä Viitattu 27.5.2010.
- ↑ Pieni tietosanakirja (1925-1928): Kosmoskynä (s. 701)
- ↑ Material name: copy pencil (Conservation and Art Materials Encyclopedia Online CAMEO, Museum of Fine Arts, Boston)
- ↑ WSOY Facta - kosmoskynä Viitattu 27.5.2010.
