Kopiokynä
Kopiokynä eli kosmoskynä on alun perin kynä, jonka jälki mahdollistaa kopioinnin vesijäljennöksenä eli painamalla kostutettu ohut kopiopaperi alkuperäistä paperia vasten. Kopioitaessa väri siirtyy alkuperäisestä paperista kopiopaperiin. Menetelmä tuotti kopion paperiin peilikuvana, joka voitiin lukea paperin läpi valoa vasten tai läpikuultavaa kopiopaperia käytettäessä valkeaa taustaa vasten.[1][2] Tämän märkäkopiointiprosessin kehitti James Watt, joka patentoi sen vuonna 1780.[2] Kopiokynän väri sisälsi yleensä kaoliinin ja grafiitin lisäksi veteen liukenevaa aniliiniväriä, joka oli useimmiten metyyliviolettia.[3][4]
Kopiokynälle on myös ominaista, ettei jälkeä voi poistaa pyyhekumilla. Tämä ominaisuus mainitaan eräässä patentissa jo vuonna 1877.[2] Ominaisuus menetti merkityksensä kuulakärkikynän yleistyessä.[5] Italiassa kopiokyniä käytetään edelleen yleisissä vaaleissa äänestyslippujen merkitsemiseen.
Kopiokynä patentoitiin Englannissa 1874.[6] Petit valmisti ensimmäisen kopiokynän vuonna 1874.[3]
Kopiokynän Suomessa yleinen nimitys kosmoskynä (joskus kosmuskynä) on lähtöisin eräästä saksalaisesta tuotemerkistä.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pieni tietosanakirja (1925-1928): Vesijäljennös (s. 1227)
- ↑ a b c Dube, Liz 1998. The Copying Pencil: Composition, History, and Conservation Implications. The Book and Paper Group Annual vol 17.
- ↑ a b WSOY Facta - kopiokynä Viitattu 27.5.2010.
- ↑ Pieni tietosanakirja (1925-1928): Kosmoskynä (s. 701)
- ↑ Mitä ainetta kosmoskynä oli?. Turun Sanomat, 11.5.2002. (luettu 7.1.2007) Archive.org
- ↑ Material name: copy pencil (Conservation and Art Materials Encyclopedia Online CAMEO, Museum of Fine Arts, Boston)
- ↑ WSOY Facta - kosmoskynä Viitattu 27.5.2010.