Kool-Aid

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kool-Aid
Kool-Aid.svg
Tuotetyyppi juomajauhe
Omistaja Kraft Heinz
Alkuperämaa Yhdysvallat
Perustettu 1927
Kotisivu koolaid.com

Kool-Aid on juomajauhe, jonka omistaa nykyisin Kraft Heinz. Tunnetuimmassa muodossaan Kool-Aid myydään jauheena, joka sekoitetaan veteen. Kool-Aid-jauhe on hyvin tunnettu Yhdysvalloissa, ja siellä se esiintyy myös populaarikulttuurissa.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kool-Aidia.

Kool-Aidin kehitti yhdysvaltalainen yrittäjä Edwin Perkins vuonna 1927. Perkins oli joitakin vuosia aikaisemmin kehittänyt Fruit Smack -nimisen mehutiivisteen. Perkins ryhtyi alun perin äitinsä keittiössä poistamaan mehutiivisteestä nesteen. Lopputuloksena syntyi Kool-Aid. Ideaan hän sai innoituksen liivatevalmiste Jell-O:sta. Perkins valmistutti tuotettaan ensin kotikaupungissaan Hastingsissa Nebraskassa ja sittemmin Chicagossa.[1]

Perkinsin juomajauhe maksoi 10 senttiä pussilta ja myöhemmin vain 5 senttiä. Halpa tuote myi hyvin myös 1930-luvun laman koettelemassa maassa. Toinen maailmansota ja sokerin säännöstely vaikeuttivat Kool-Aidin myyntiä, mutta sen suosio kasvoi huimasti sodan jälkeisenä aikana. Perheyritys myytiin vuonna 1953 General Foods -yhtiölle. Vuonna 1995 tuotteen osti sen edelleenkin omistava Kraft Foods Group -yhtiö.[1]

Koostumus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kool-Aidia on ajan saatossa myyty useissa eri muodoissa, joista ehkä tunnetuin on makeuttamaton mehujauhe. Juomajauheen ainesosia ovat sitrushappo, askorbiinihappo, suola, keinotekoinen väriaine ja yleensä keinotekoinen makuaine. Lisäaineina jauheessa on esimerkiksi maltodekstriiniia, kalsiumfosfaattia ja butyloitua hydroksianisolia. Tunnetuimpia Kool-Aid -makuja ovat kirsikka, rypäle, sitruuna-lime, appelsiini, vadelma ja mansikka.[1]

Käyttötavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kool-Aid-jauheesta tehdään mehujuomaa, kun jauhe lisätään veteen. Sen lisäksi jauhetta voi käyttää muun muassa kakkujen, piirakoiden, makeisien ja pirtelöiden valmistuksessa.[1] Hapanta tuotetta on käytetty jopa ruosteen ja kalkkipinttymien puhdistamiseen.[1] Kool-Aidia voi käyttää myös hiusten,[2] lankojen[3] ja pääsiäismunien värjäämiseen.[4]

Kool-Aid Man[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kool-Aid Man on Kool-Aidin mainonnasta tunnetuksi tullut hahmo. Suurta antropomorfista mehukannua esittävää hahmoa käytettiin ensi kertaa vuonna 1954. Tyypillisessä mainoksessa mehua tarjoileva hahmo syöksyy seinän läpi ja käyttää tunnuslausetta Oh, yeah!.[1]

Kulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kool-Aidin suosion myötä siitä on tullut myös osa yhdysvaltalaista kulttuuria. Kool-Aid on Nebraskan osavaltion virallinen juoma, ja Edwin Perkinsin kotikaupungissa Hastingsissa järjestetään vuosittain Kool-Aid Days -festivaali.[1]

Kool-Aid on myös osa populaarikulttuuria. Tom Wolfen hippiliikkeen synnystä kertovassa kirjassa The Electric Kool-Aid Acid Test (1968) Merry Pranksters ja Ken Kesey sekoittivat kokoontumisissaan LSD:tä Kool-Aidiin 1960-luvulla. College-opiskelijoiden keskuudessa tunnettu tapa on sekoittaa Kool-Aidia vodkaan tai muuhun viinaan.[1]

Jim Jones ja Kool-Aid[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanonta drinking the Kool-Aid tuli käyttöön niin kutsutun Jonestownin joukkoitsemurhan jälkeen. Sanonnalla viitataan ryhmäajatteluun yleensä.[1]

Jim Jones johti Kansan temppelinä tunnettua uskonnolispoliittista lahkoa. Ryhmän jäsenet kuolivat Jonestownissa Guyanassa vuonna 1978. Liikkeen jäsenet tekivät itsemurhan väitetysti Kool-Aidiin sekoitetulla syanidilla ja unilääkkeillä.[1]

Kool-Aidin sijaan tappava greipinmakuinen cocktail oikeasti pohjautui sitä muistuttavaan mutta huonommin tunnettuun Flavor Aidiin. Kool-Aid oli tutumpi nimi ja ehkä siksi myös helpommin muistettava. Nimeä on saatettu myös käyttää yleisesti muistakin vastaavista juomajauheista. Koska julmassa massamurhassa käytetty juomajauhe ei edes ollut Kool-Aidia, ja on muutenkin kyseenalaista käyttää tällaista ilmaisua, sitä ei myöskään tulisi käyttää.[5]

Sanonta on toisaalta myös harhaanjohtava tai epätarkka. Vainoharhainen Jim Jones pelotteli seuraajiaan erilaisilla tekaistuilla väitteillä. Sen lisäksi Jonesin sisäpiirin aseistetut vartijat estivät paviljonkiin kokoontuneita ihmisiä poistumasta sieltä. Ne jotka eivät tahtoneet nauttia syanidilla terästettyä mehujuomaa, pakotettiin tekemään niin aseella uhaten. Lahkon 900 ihmisestä vain parisenkymmentä pääsi pakenemaan paviljongista ja Jonestownista elävänä.[6][7]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k Goldstein, Darra: The Oxford companion to sugar and sweets, s. 384-385. Oxford University Press, 2015. ISBN 978-0-19-931339-6. (englanniksi)
  2. Rostamian, Michelle: Apparently, Dyeing Your Hair With Kool-Aid Is a Thing—Here's What You Need to Know Byrdie. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
  3. How to Dye Yarn with Kool-Aid: Getting Started Shiny Happy World. 7.5.2012. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
  4. Kool-Aid Tie-Dye Easter Eggs | Kool Aid Recipes. Viitattu 15.11.2020.
  5. Edwards, Phil: The cult that inspired "drink the Kool-Aid" didn’t actually drink Kool-Aid Vox. 23.5.2015. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
  6. Shelton, Jacob: Jonestown Massacre: What It Meant To 'Drink The Kool-Aid' Groovy History. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)
  7. Peoples Temple | religious group Encyclopedia Britannica. Viitattu 15.11.2020. (englanniksi)