Komppania K

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Komppania K
Company K
Komppania K.jpg
Alkuperäisteos
Kirjailija William March
Kieli englanti
Kustantaja Smith and Haas
Julkaistu 1933
Ulkoasu sid. ja nid.
Sivumäärä 260 s.
ISBN 978-0-8173-0480-5
Suomennos
Suomentaja Janne Tarmio
Kansitaiteilija Lasse Rantanen
Kustantaja Viestintä Tarmio
Julkaistu 2014
Ulkoasu sid.
Sivumäärä 263 s.
ISBN 978-952-67784-7-1
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Komppania K (Company K) on vuonna 1933 ilmestynyt William Marchin kirjoittama sotaromaani. Alkuteoksen alkuperäinen kustantaja oli Smith and Haas. Teoksen on suomentanut Janne Tarmio, ja suomennoksen on julkaissut 2014 Viestintä Tarmio. Teoksen nimi on peräisin siitä Yhdysvaltain merijalkaväen komppaniasta, jossa teoksen kirjoittaja William March palveli ensimmäisessä maailmansodassa. Sitä on pidetty yhtenä merkittävimmistä teoksista, jotka käsittelevät Yhdysvaltojen osallistumista ensimmäiseen maailmansotaan. Siitä on otettu enemmän uusia painoksia kuin mistään muusta Marchin teoksesta.

Teos koostuu 113 lyhyestä kertomuksesta ensimmäisen maailmansodan aikaisesta Komppania K:sta. Tarina on kerrottu 113 merijalkaväen sotilaan näkökulmasta, ja aikajana ulottuu sotaa edeltävästä koulutusvaiheesta sodan jälkeiseen aikaan. Hahmotelmista syntyy ristiriitaisia ja järkyttäviä kuvauksia tavallisen sotilaan arjesta. Monien kuvausten taustalla on kirjailijan näkemiä ja kokemia todellisia tapahtumia.

Kirjan alussa on suomentaja Janne Tarmion esipuhe, jossa hän antaa teokselle taustaa ja etsii rinnastuksia muun muassa suomalaisesta sotakirjallisuudesta.[1]

Teosta on usein sanottu sodanvastaiseksi romaaniksi, mutta March itse sanoi, että sisältö perustuu todellisuuteen ja sitä on pidettävä elämän puolustuspuheena.[1]

Kirjallinen merkitys ja arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien kriitikko Vesa Karonen pitää romaania rakenteellisesti modernina ja rinnastaa sen siinä mielessä Edgar Lee Mastersin teokseen Spoon River antologia. Suomennoksen julkaisua hän pitää yhtä merkittävänä tekona kuin Erich Maria Remarquen teoksesta Länsirintamalta ei mitään uutta jo heti alkuteoksen ilmestymisvuonna tehdyn suomennoksen julkaisua. Komppania K:n suomennosta hän pitää "laatuunkäyvänä", joskin löytää sotatermeistä haparoivuutta, hänen mukaansa esimerkiksi 'automaattikivääreitä' ei käytetty ensimmäisessä maailmansodassa.[2]

Suomentaja Janne Tarmio toteaa vastineessaan Karoselle, että hän valitsi käännökseen termin "automaattikivääri" lähdeaineistoon tukeutuen ja käytti toisessa yhteydessä termiä tuttua 'kivääriryhmä', ja pitää ratkaisuaan asiayhteydessä hyvin toimivina. Amerikkalaisilla oli sitä paitsi ensimmäisessä maailmansodassa käytössä MI918 BAR, jonka luontevin vastine historiallisissa yhteyksissä on hänen mukaansa juuri automaattikivääri.[3]

Markus Määttänen löytää Aamulehden arviossaan kirjasta julmaa absurdiutta, josta yksi esimerkki ovat naapurin rouvan ihailemat miehen hymykuopat, jotka ovat syntyneet poskien läpi menneestä ammuksesta. Määttänen kiittää Janne Tarmiota suomennostyöstä ja julkaisusta: "ehta kulttuuriteko", sillä kirja olisi pitänyt julkaista jo aikoja sitten.[4]

Aikalaiskriitikoista kirjailija, Spectatorin kriitikko Graham Greene nostaa teoksen merkittävimmäksi kaikista sotaromaaneista:

»Hänen teoksessaan on mielenosoituksen voimaa, se on nimettömien ihmisen huuto. Pyörä pyörii ja pyörii, eikä sillä ole väliä, tuskin edes huomataan, että komppanian kapteeni, joka kuoli sivulla 159, on taas elossa sata sivua myöhemmin. Mitä väliä sillä on, että sodan jokainen vakiotilanne, itsemurha, upseerin murha, vankien teurastus, Kristuksen ilmestys, sattuu Komppania K:lle, sillä teosta ei ole kirjoitettu realismin hengessä. Se on ainoa lukemani sotakirja, joka on löytänyt uudenlaiseen vastalauseeseen soveltuvan uuden muodon. Teksti on paljasta, selkeää, vailla kirjallisia kaikuja, ei jäljitelmä vaan 1700-luvun proosan edelleenkehitelmä."[5]»

Samaan tapaan kirjoittaa toimittaja, kirjailija Christopher Morley Komppania K:n ennakkokappaleen luettuaan:

»Tässä kirjassa on jotain kummallista, sillä se sai minut yhtäkkiä miettimään, onko tässä maassa kirjoitettu aiemmin yhtään sotakirjaa. Se on poikkeuksellisen rohkea kirja – ei toivon rohkeutta vaan hiljaista epätoivon rohkeutta. Se saa isänmaalliset ja romantikot suuttumaan, slti juuri sen isänmaallisuus on siinä se kovin juttu. Se on yksi harvoja merkittäviä vastalausehuutoja. Se on valikoitu, puolueellinen, katkera kuva, mutta juuri se kuva, jota tarvitsemme. Se kestää. Ne urheat suoritukset, joista kirjailija sai sodan aikana kunniamerkkejä, eivät rohkeudessa yllä tämän kauhun antologian tasolle."[6]»

Komppania K:ta on usein verrattu sen sodasta antaman epätoivoisen kuvan vuoksi Remarquen klassiseen sodanvastaiseen romaaniin Länsirintamalta ei mitään uutta. Alabamamalainen professori, kirjailija Philip Beidler kirjoittaa vuonna 1989 julkaistun painoksen johdannossa:

»Kirjoitustyö hänen tehdessään Komppania K:ta, oikeastaan hänen tuskallisten muistojensa uudelleeneläminen, oli itse asiassa osoitus yhtä valtavasta tai jopa suuremmasta uroteosta kuin ne teot, mitä ne sitten olivatkin, joista hän sai [kunniamerkkinsä].[7]»

Ernest Hemingway toteaa johdannossa, jonka hän kirjoitti lähes kymmenen vuotta Komppania K:n ilmestymisen jälkeen julkaistuun teokseen Men at War: The Best War Stories of All Time (1942), että tarinoista jätettiin pois ne kaksi, jotka hän olisi mieluiten ottanut teokseen mukaan, nimittäin Andre Malraux'n La Condition humaine ja William Marchin Nine Prisoners, joka on yksi alkuperäisistä Komppania K:n sarjana julkaistuista katkelmista. Hemingway sanoo, että tarinoiden sodanvastaisuus ei ennustanut hyvää, sillä teos osuu yksiin toisen maailmansodan syttymisen kanssa. Hän jatkaa:

»Koska sotilaallinen ongelma, joka ei suinkaan ilmene tarinassa selvästi, herää epäilemättä monta kertaa tässäkin sodassa, ajattelin että tarina pitää jättää pois kirjasta sodan ajaksi. Jos kirjasta sodan jälkeen otetaan uusi painos, olen hyvin vahvasti sitä mieltä, että kertomus on liitettävä siihen.[8]»

Teoksen Men at War 1955 julkaistun laitoksen esipuhetta kuitenkin saksittiin poliittisen tilanteen muututtua, ja Hemingwayn johdannosta jätettiin pois esimerkiksi tämä kohta.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Janne Tarmio, "Suomentajan esipuhe", Komppania K. s. 12–15
  2. Vesa Karonen, Jotakin uutta länsirintamalta - kirja vuodelta 1933, Helsingin Sanomat, 24.7.2014 sivu B 5 (Artikkelin verkkoversio)
  3. Janne Tarmio, Alkuperäiselle uskollinen käännös. Helsingin Sanomat 27.7.2014 sivu C 18
  4. Markus Määttänen, Aseiden alta kuuluu kitkerä nauru, Aamulehti 3.7.2014
  5. Roy S. Simmonds: William March: An Annotated Checklist, s. 120. University of Alabama Press, 1988. ISBN 0-8173-0361-8. (englanniksi)
  6. Simmonds (1988), s. 4.
  7. Philip D. Beidlerin johdanto teokseen Company K, University of Alabama Press, 1989 ISBN 0-8173-0480-0
  8. Ernest Hemingwayn johdanto teokseen Men At War: The Best War Stories of All Time, 1942 s. xxx.
  9. Richard K. Anderson, Cold War Revisions of Hemingway's Men at War, The Free Library, viitattu 26.7.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]