Mathias Kolström
Mathias Kolström (29. heinäkuuta 1763 Tornio – 25. toukokuuta 1829 Muonio[1]) oli Muonion kappelisaarnaaja ja myöhemmin Muonion ensimmäinen kirkkoherra (1812–1829), joka on tullut monien ulkomaisten matkakirjojen kuvaamaksi. Suomen kirkkohistoriassa häntä on käytetty esimerkkinä pappisköyhälistöstä.[2]
Kolström oli kotoisin Torniosta, jossa hänen isänsä toimi seppänä. Suku oli alkuaan lähtöisin Kolarista. Kolström kävi lukion Härnösandissa ja opiskeli Uppsalan yliopistossa. Papiksi hänet vihittiin 1788. Kun Suomi liitettiin Venäjään, Muonionniskasta tehtiin keisarillinen pastoraatti ja Kolströmistä sen ensimmäinen kirkkoherra. Muonion kirkko rakennettiin hänen aikanaan. Kolström harrasti myös luonnontiedettä ja hyönteisten keräämistä. Kokoelmansa hän lahjoitti myöhemmin osaksi Fauna-seuran kokoelmia.[3] Keväällä 1827 hän vihki Lars Levi Laestadiuksen avioliittoon Enontekiön kirkossa.
Kolström oli naimisissa Brita Elisabeth Wahlbomin (1764–1844), Arbogasta kotoisin olevan räätälimestarin tyttären kanssa. Orléansin herttua Ludvig Filipin viivyttyä pappilassa salanimellä Kolströmin vaimon sisar Beata-Kaisa synnytti aviottoman lapsen, jota on pidetty Ludvig Filipin, myöhemmän Ranskan kuninkaan poikana.[1][4] Kolströmiä kuvailevat yksityiskohtaisesti monet ulkomaiset aikalaismatkailijat, kuten italialainen Giuseppe Acerbi,[5] ruotsalainen eversti Anders Fredrik Skjöldebrand, englantilainen Edward Daniel Clarke, Erik Forsström, ruotsalainen Johan Wilhelm Zetterstedt ym. Perimätietoa Kolströmistä on tallettanut myös Samuli Paulaharju.
Kolströmin jälkeläiset ovat vaikuttaneet pappeina Torniojokilaaksossa ja Lapissa. Osa jälkeläisistä on suomentanut sukunimen muotoihin Kolamo, Hiilivirta ja Viherkenttä.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Giuseppe Acerbi: Matka halki Suomen v. 1799. Porvoo: WSOY, 1983. ISBN 951-011727-7.
- Anders Fredrik Skjöldebrand: Piirustusmatka Suomen halki Nordkapille 1799. Porvoo: WSOY, 1986. ISBN 951-013245-4.
- Samuli Paulaharju: Vanhaa Lappia ja Peräpohjaa, s. 226–228. WSOY, 1963. [1]
- Edward Daniel Clarke: Matka Lapin perukoille 1799: Edward Daniel Clarken matka Hampurin, Kööpenhaminan ja Tukholman kautta Tornioon ja Enontekiölle kesällä 1799, s. 253. IdeaNova, 1997. ISBN 951-977200-6.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Gunnar Modeen, Tore Modeen, Matti J. Kankaanpää: Släkten Kolström – Kolamo – Hiilivirta – Viherkenttä. Genos, 1997, nro 68. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 17.6.2009. [vanhentunut linkki]
- ↑ Simo Heininen - Markku Heikkilä: Suomen kirkkohistoria. Edita Hki 1996 s. 147.
- ↑ Eläinkokoelmien historiaa. Hans Silfverberg. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Viitattu 9.12.2022.
- ↑ von Knorring, Helge: Svenskbördiga Bourbonättlingar på Nordkalotten. Släkt och Hävd, 1981, nro 2. (ruotsiksi)
- ↑ Acerbi, s. 15–18, 20, 21, 22–27 (pdf) (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mathias Kolströmin hiilivirta.fi/suku. Arkistoitu 9.9.2016. Viitattu 22.8.2011.
- Släkten Kolström - Kolamo - Hiilivirta - Viherkenttä (Genos) (Arkistoitu – Internet Archive) (ruotsiksi)
- L. Bygdén: Härnösands Stifts Herdaminne - Matthias Kolström[vanhentunut linkki] (ruotsiksi)
- Kotivuori, Yrjö: Matias Kolström. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
- Orleansin herttua Ludvig Filip ja Beata Caisa Walbom (Arkistoitu – Internet Archive)