Kolme iloista rosvoa
Kasper, Jesper ja Joonatan – kolme iloista rosvoa (norj. Folk og røvere i Kardemomme by) on norjalaisen Thorbjørn Egnerin vuonna 1955 kirjoittama lastenromaani. Kirjaan liittyy myös joukko lauluja, joista useimmat ovat Egnerin itse säveltämiä. Kirjasta on tehty näytelmäversioita ja ainakin yksi elokuva. 132-sivuisessa kirjassa on tekijän värikuvitus.
Tarina kertoo kolmesta rosvosta, nimiltään Kasper, Jesper ja Joonatan. He käyvät silloin tällöin yöllä kaupoissa varkaissa ja ottavat vain tarpeellista. He asuvat kaupungissa nimeltä Kardemumma, jossa on paljon hullunkurisia asukkaita. Rosvoilla on kotieläimenään leijona, jonka takia kukaan ei käy pidättämässä heitä.
Kirjan tapahtumat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kirjan ensimmäisessä luvussa ei vielä kerrota mitään rosvoista. Sen sijaan siinä esitellään monet muut kirjassa esiintyvät henkilöt, monet heistä laulujen sanoin. Heitä ovat muun muassa poliisimestari Paavali, joka ei haluaisi vangita ketään, korkeassa tornissa asuva Topias, joka tarkkailee säätä, kaupungin ainoan raitiovaunun kuljettaja Jytkynen sekä Sohvi-täti ja pikku Kamomilla. Topiaasta kerrotaan myös, kuinka hän kerran epäonnistui sääennustuksessaan: iltapäiväksi oli hänen mukaansa tulossa rankkasade, jota ei tullutkaan, minkä vuoksi häntä ei seuraavana päivänä uskottu, kun hän jälleen ennusti rankkasadetta, joka sillä kerralla kuitenkin todella tuli.
Varsinainen kertomus rosvoista alkaa toisesta luvusta. Eräänä päivänä rosvot havaitsevat, että heidän talostaan alkavat ruoka-ainekset olla lopussa. Tämän vuoksi he päättävät seuraavana yönä lähteä kaupunkiin varkaisiin. Tällöin he käyvät leipomossa, lihakaupassa ja vaatekaupassa ja vievät niistä kaikista mennessään runsaasti tavaraa.
Kun lihakaupan omistaja aamulla huomaa, että liike on tyhjennetty, hän on suunniltaan, mutta hänelle on ilmeisen selvää, ketkä sen ovat tehneet. Hän ilmoittaa asiasta poliisimestari Paavalille, joka kuitenkin vain kirjaa asiat muistiin mutta ei ryhdy toimenpiteisiin rosvojen kiinniottamiseksi. Hän vetoaa siihen, että olisi hengenvaarallista yrittääkään vangita henkilö, jolla on kotieläimenä leijona, ja lisäksi hänen mielestään olisi sopimatonta vangita ketään juuri sillä hetkellä, kun kaupungin suuri kesäjuhla on tulossa. Sohvi-täti kuitenkin kuuntelee parvekkeeltaan kauppiaan ja poliisin keskustelua ja on kauhuissaan siitä, miten poliisi pyrkii laiminlyömään virkatehtävänsä. Hän laulaakin oman laulunsa, jonka mukaan poliisi on – tai hänen tulisi olla – "tiukka mies", joka "ihmisiä vangitsee niin usein kuin vain voi."
Seuraavana päivänä pidettiin kaupungin suuri kesäjuhla. Torilla ja läheisessä puistossa järjestettiin monenlaista ohjelmaa. Muun muassa esitettiin monenlaisia lauluja. Myös pikku Kamomilla olisi halunnut tulla mukaan juhlaan, mutta aluksi Sohvi-täti kieltäytyi antamasta hänelle lupaa, kunnes Topias sai hänet muuttamaan mieltään. Sohvi-tätiä itseäänkin pyydettiin esittämään jokin laulu, mutta aluksi hän kieltäytyi sanoen, että hän osaa vain yhden laulun, joka ei sovi juhlaan. Lopulta hän kuitenkin suostui esittämään sen; kyseessä oli pidempi versio samasta laulusta, jonka hän laulanut parvekkeelta poliisin ja lihakauppiaan kuullen. Nyt ”kunniansa” saivat kuulla poliisimestari Paavalin lisäksi myös raitiovaununkuljettaja Jytkynen sekä kaupungin kurittomat, alinomaa jäätelöä ja kakkua syövät lapset.
Rosvot eivät voineet osallistua juhlaan, mutta he seurasivat sitä piilopaikasta sivusta. Kun kaupungin ainoa raitiovaunukin oli juhlan aikana seisauksissa, rosvot ottivat sen haltuunsa ja lähtivät sillä huviajelulle. Kun sen todettiin kadonneen, se kuitenkin löydettiin pian, sillä sehän ei voinut poistua kiskoiltaan ja reitti oli lyhyt.
Rosvot palasivat kotitaloonsa. Siellä oli kuitenkin hyvin epäsiistiä ja sotkuista, sillä kukaan heistä ei viitsinyt pitää paikkoja kunnossa. Kulloinkin tarvittavien tavaroiden löytäminen sekasorron keskeltä kävi yhä vaikeammaksi. Eräänä päivänä rosvot päättivät ryöstää Sohvi-tädin, jotta tämä pitäisi huolta järjestyksestä. He hakivatkin tämän kotoaan tämän nukkuessa riippumatossa. Kun Sohvi aamulla heräsi, hän tuotti kuitenkin pettymyksen: sen sijaan että olisi nöyrästi totellut rosvojen käskyjä, hän ryhtyikin itse komentelemaan heitä. Rosvot haluaisivat päästä hänestä eroon, mutta vaikka poliisikin saapuu paikalle, hän kieltäytyy lähtemästä sanoen, että hän kyllä pystyy pitämään rosvot kurissa. Kuullessaan, että Sohvi aikoi vaatia heitä tekemään vielä enemmänkin töitä, rosvot päättivät kuljettaa Sohvin takaisin kotiinsa seuraavana yönä hänen jälleen nukkuessaan riippumatossa.
Eräänä päivänä Tommi-niminen poika lähti aasilla ratsastaen kaupungin ulkopuolelle. Hän kulki sattumoisin rosvojen talon ohi tuntematta sitä, Mutta hän kuuli rosvojen keskustelevan keskenään siitä, että seuraavana yönä heidän olisi jälleen lähdettävä kaupunkiin varkaisiin. Hän palasi kaupunkiin ja ilmoitti asiasta kauppiaille, jotka päättivät järjestää rosvoille ansan. Kun rosvot saapuivat leipurinliikkeeseen, he alkoivat työntää leipiä säkkiinsä, mutta samalla hetkellä heidän takaansa lennähti ovi auki, ja sieltä leipuri ja kaksi muutakin kauppiasta saartoivat heidät ja pakottivat heidät kulkemaan kanssaan poliisiasemalle. Sinne saavuttuaan he herättivät poliisimestari Paavalin, joka toimi myös tuomarina. Hän tuomitsi rosvot 48 päiväksi vankeuteen. Heidät pantiin vankilaan, jossa ei ennestään ollut yhtään vankia ja joka sijaitsi samassa talossa kuin poliisiasema.
Rosvot olivat vielä vankilassa, kun eräänä päivänä Topiaksen tornissa syttyi tulipalo. Topias itse oli parhaillaan kaupungilla ostoksilla, mutta tornissa olivat hänen koiransa ja vähän aikaisemmin syntymäpäivälahjakseen saamansa papukaija. Nämä voitiin pelastaa vain kiipeämällä torniin ulkokautta, mutta sitä kukaan kaupunkilaisista ei kyennyt tekemään, paitsi rosvot. He saivatkin tehtäväkseen pelastaa eläimet, ja he myös tekivät sen ja lisäksi sammuttivat tulipalon. Heidät päätettiinkin vapauttaa, ja heitä juhlittiin sankareina. Koska kaupungissa ei ennestään ollut palomestaria, Kasper nimitettiin sellaiseksi. Muutkin rosvot päättivät luopua rikollisesta elämäntavastaan, ja Joonatan otettiin leipurin oppipojaksi. Jesper taas perusti kaupunkiin sirkukseen, jossa myös rosvojen leijona alkoi esiintyä. Myöhemmin Kasper myös meni naimisiin – (ilmeisesti) Sohvi-tädin kanssa.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Egner, Thorbjørn: Kasper, Jesper ja Joonatan: Kolme iloista rosvoa. ((Folk og røvere i Kardemomme by, 1955.) Suomentanut Aila Meriluoto. Tekijän kuvittama.) Helsinki: WSOY, 1957 (viimeisin painos 2005).