Koadjuuttorisota
| Koadjuuttorisota | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Koadjuuttorisota oli Vanhalla-Liivinmaalla vuosina 1556–1557 käyty sisällissota. Sodan osapuolina olivat puolalaismielinen Riian arkkipiispa ja tätä vastustanut Liivinmaan ritarikunta. Sota päättyi Puolan sekaantumiseen sotaan ja Posvolissa vuonna 1557 solmittuun puolustus- ja hyökkäysliittoon.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Riian arkkipiispana toimi ennen sotaa maakreivi Wilhelm, jolla oli läheiset suhteet veljeensä, Preussia johtaneeseen Albrektiin ja serkkuunsa Puolan kuninkaaseen Sigismund II:een. Wilhelm oli lisäksi koonnut ympärilleen puolalaispuolueen, jota hän aikoi käyttää noustakseen Vanhan-Liivinmaan johtoon. Lähentääkseen suhteita Puolaan Wilhelm valitsi koadjuuttorikseen Mecklenburgin herttuan Kristoferin.[1] Lisäksi hän solmi suhteet ritarikunnan puolalaismieliseen maamarsalkkaan Jaspar Münsteriin, joka pyrki puolestaan ritarikunnan koadjuuttoriksi. Münsterin sijaan ritarikunta valitsi kuitenkin koadjuuttorikseen puolalaisvastaisen Wilhelm von Fürstenbergin.[2]
Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun ritarikunnalle oli paljastunut puolalaismielisten valtapyrkimykset, se hyökkäsi Riian arkkihiippakuntaan ja valtasi kaikki alueen linnat. Myös itse arkkipiispa ja hänen koadjuuttorinsa jäivät vangeiksi. Tapahtumien seurauksena Puola keskitti runsaasti joukkoja rajalle ja pakotti näin ritarikunnan kanssaan neuvotteluihin.[3] Neuvotteluihin lähti ritarikunnan Fürstenberg, joka oli tällä välin valittu maamestariksi.[2]
Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolalaiset ja ritarikunta solmivat sodan päättäneen sopimuksen Posvolissa syyskuussa 1557. Sopimuksen mukaan Riian arkkipiispa ja hänen koadjuuttorinsa palautettiin virkoihinsa ja ritarikunnan oli pakko solmia hyökkäys- ja puolustusliitto Puolan kanssa. Liiton oli määrä tulla voimaan Puolan ja Venäjän välisen välirauhansopimuksen rauettua viiden vuoden kuluttua. Posvolin sopimus lisäsi merkittävästi puolalaisten vaikutusvaltaa Liivinmaalla, mutta se ei tarjonnut suojaa ulkoista hyökkäystä vastaan. Venäjä hyökkäsikin maahan vuoden kuluttua ja aloitti Vanhan-Liivinmaan hajoamiseen johtaneen Liivinmaan sodan.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vilho Niitemaa: Baltian historia. täydentänyt Kalervo Hovi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1991. ISBN 951-30-9112-0.
- Seppo Zetterberg: Viron Historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The coadjutor conflict in Livonia (englanniksi)