Koadjuuttorisota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Koadjuuttorisota
Päivämäärä:

15561557

Paikka:

Liivinmaa

Lopputulos:

Puolalaismielisten voitto.

Osapuolet

Baltic coat of arms.svg Liivinmaan ritarikunta

Riian arkkihiippakunta
Puola-Liettua

Komentajat

Wilhelm von Fürstenberg

Wilhelm von Brandenburg

Koadjuuttorisota oli Vanhalla-Liivinmaalla käyty sisällissota vuosina 1556–1557. Sodan osapuolina olivat Puolalaismielinen Riian arkkipiispa ja tätä vastustanut Liivinmaan ritarikunta. Sota päättyi Puolan sekaantumiseen ja Posvolissa vuonna 1557 solmittuun puolustus- ja hyökkäysliittoon.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riian arkkihiippa Wilhelm von Brandenburg.

Riian arkkipiispana toimi ennen sotaa maakreivi Wilhelm, jolla oli läheiset suhteet veljeensä Preussia johtaneeseen Albrektiin ja serkkuunsa Puolan kuningas Sigismund II:n. Wilhelm oli lisäksi koonnut ympärilleen puolalaispuolueen, jota hän aikoi käyttää noustakseen Vanhan-Liivinmaan johtoon. Lähentääkseen suhteita Puolaan Wilhelm valitsi koadjuuttorikseen Mecklenburgin herttua Kristoferin.[1] Lisäksi hän solmi suhteet ritarikunnan puolalaismieliseen maamarsalkkaan Jaspar Münsteriin, joka pyrki puolestaan ritarikunnan koadjuuttoriksi. Münsterin sijaan ritarikunta valitsi kuitenkin koadjuuttorikseen puolalaisvastaisen Wilhelm von Fürstenbergin.[2]

Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ritarikunnan päästyä selville puolalaismielisten aikeista päästä valtaan ritarikunta hyökkäsi Riian arkkihiippakuntaan ja vallaten kaikki alueen linnat. Myös itse arkkipiispa ja tämän koadjuuttorit jäivät vangeiksi. Tapahtumat johtivat siihen, että Puola keskitti suuren määrän joukkoja rajalle ja pakotti näin ritarikunnan neuvotteluihin kanssaan.[3] Neuvotteluihin lähti ritarikunnan Fürstenberg, joka oli tällä välin valittu maamestariksi.[2]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolalaiset ja ritarikunta solmivat sodan päättäneen sopimuksen Posvolissa syyskuussa 1557. Sopimuksen mukaan Riian arkkipiispa ja tämän koadjuuttorit palautettiin virkoihinsa ja ritarikunnan oli pakko solmia hyökkäys- ja puolustusliitto Puolan kanssa. Liiton oli määrä tulla voimaan Puolan ja Venäjän välisen välirauhansopimuksen rauettua viiden vuoden kuluttua. Posvolin sopimus lisäsi merkittävästi puolalaisten vaikutusvaltaa Liivinmaalla, mutta ei tarjonnut suojaa ulkopuolista hyökkäystä vastaan. Venäjä hyökkäsikin maahan vuoden kuluttua ja aloitti Vanhan-Liivinmaan hajoamiseen johtaneen Liivinmaan sodan.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vilho Niitemaa: Baltian historia. täydentänyt Kalervo Hovi. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi, 1991. ISBN 951-30-9112-0.
  • Seppo Zetterberg: Viron Historia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Niitemaa ja Hovi 1991, s. 162
  2. a b c Niitemaa ja Hovi 1991, s. 163
  3. Zetterberg 2007, s. 159

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]