Klymene

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Klymene (muinaiskreikaksi Κλυμένη 'maine, kuuluisuus') viittaa useisiin eri asioihin.

Kreikkalainen mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisessa mytologiassa Klymene oli usean naishenkilön nimi:

Klymene, Iapetoksen puoliso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klymene oli titaanijumalatar ja yksi vanhimmista okeanideista.[1] Usein hänet sekoitetaan Asiaan.[2]. Myös tämä Klymene mainitaan Iapetoksen puolisoksi ja Atlaksen, Prometheuksen, Epimetheuksen ja Menoitioksen äidiksi.[3]

Klymene, nymfi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klymene oli okeanidi, Okeanoksen ja Tethyksen tytär, eikä hän ilmeisestikään ole sama kuin Iapetoksen puoliso.[4] Auringonjumala Helios rakastui häneen, ja Klymene synnytti hänelle seitsemän tytärtä, heliadit, ja pojan, Faethonin.[5][6] Hänet tunnettiin myös nimellä Merope, mutta tämän toisinnon mukaan aurinko oli hänen isoisänsä ja Merope tämän pojan puoliso.[7]

Kun Faethonin isän alkuperää epäiltiin ei-jumalaiseksi, Faethon meni Klymenen luokse ja pyysi äitiään vahvistamaan, että hänen isänsä todellakin oli jumala. Tämän kuultuaan Klymene joko liikuttui poikansa anelusta tai suuttui, koska piti väitettä loukkauksena. Niin hän ojensi kätensä aurinkoa kohden ja pyysi Heliosta todistamaan kaikille, että jumala on pojan isä. Tämä myöntyi rakkaansa aneluun ja antoi Faethonin ajaa tulisia vaunujaan päivän ajan tuhoisin seurauksin.[8]

Klymene, nereidi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klymene mainitaan myös yhdeksi Nereuksen ja Doriksen viidestäkymmenestä tyttärestä, neireidistä.[5][9]

Klymene, Minyaksen tytär[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klymene oli kuningas Minyaan tytär. Hän meni naimisiin Iasoksen kanssa ja synnytti tyttären, Atalanten,[2] mutta tarun toisen version mukaan hän nai Kefaloksen ja sai pojan, Ifikloksen.[10]

Tähtitiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hesiodos, Jumalten synty 346–370 (engl. käännös).
  2. a b Apollodoros, Kirjasto 1.2.3 (engl. käännös)
  3. Hesiodos, Jumalten synty 507–544 (engl. käännös).
  4. Nonnus, Dionysiaca 38.108
  5. a b Hyginus, Fabulae, esipuhe (engl. käännös).
  6. Hyginus, Fabulae clxvi (engl. käännös).
  7. Hyginus, Fabulae clxiv (engl. käännös).
  8. Ovidius, Muodonmuutoksia i.747– (engl. käännös).
  9. Homeros, Ilias 18.35–49 (engl. käännös).
  10. Pausanias, Kreikan kuvaus 10.29.6 (engl. käännös).