Kloorikresoli
| Kloorikresoli | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 4-kloori-3-metyylifenoli |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CC1=C(C=CC(=C1)O)Cl |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C7H7ClO |
| Moolimassa | 142,576 g/mol |
| Sulamispiste | 66–68 °C[1] |
| Kiehumispiste | 235 °C[1] |
| Tiheys | 1,37 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 4 g/l[2] |
Kloorikresoli (C7H7ClO) eli 4-kloori-3-metyylifenoli on fenolijohdannaisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää säilöntä- ja desinfiointiaineena useissa sovellutuksissa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa kloorikresoli on valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee hieman veteen ja runsaasti orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi etanoliin, dietyylieetteriin, asetoniin, kloroformiin ja bentseeniin. Kloorikresoli liukenee myös emäksiin. Aine estää bakteerien ja sienten kasvua.[2][1][3]
Kloorikresolia valmistetaan klooraamalla m-kresolia esimerkiksi sulfuryylikloridin avulla.[2][3] Kloorikresolia käytetään desinfiointiaineena. Sitä käytetään bakteerien ja sienten kasvua estävänä säilöntäaineena kosmetiikassa, saippuoissa, liimoissa, sementeissä, nahoissa ja teollisuuden prosessivesissä[2][1][4][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 201. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c d e Helmut Fiege, Heinz-Werner Voges, Toshikazu Hamamoto, Sumio Umemura, Tadao Iwata, Hisaya Miki, Yasuhiro Fujita, Hans-Josef Buysch, Dorothea Garbe & Wilfried Paulus: "Phenol Derivatives", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Vol. 26 s. 570
- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 355. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
- ↑ Hermann Uhr, Burkhard Mielke, Otto Exner, Ken R. Payne & Edward Hill: "Biocides", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2013. s. 11 (Luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ Jörg Siebert & Hans‐Peter Harke: "Disinfectants", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2009. Vol. 11, s. 323–324