Klatraatti
Klatraatti tarkoittaa yhdistettä, jossa molekyylien muodostaman häkkimäisen rakenteen sisällä on toinen atomi tai molekyyli. Tyypillisiä esimerkkejä klatraateista ovat klatraattihydraatit, joissa vesi muodostaa vetysidoksilla häkkimäisen rakenteen. Häkin sisällä on usein kaasumainen molekyyli, kuten halogeeni, jalokaasu, hiilidioksidi tai metaani. Nämä klatraatit ovat kiinteitä aineita ja metaaniklatraattihydraattia esiintyy ikijäässä ja hiilidioksidiklatraattihydraattia esiintyy valtamerten pohjassa. Nämä klatraatit ovat pysyviä vain tietyissä oloissa kuten matalissa lämpötiloissa tai korkeissa paineissa.[1][2][3][4][5]
Muita vetysidoksin häkkimäisiä klatraatteja muodostavia molekyylejä ovat esimerkiksi urea, tiourea, ammoniakki ja monet fenolit, kuten hydrokinoni. Näissäkin häkin sisällä on usein pieni kaasumainen molekyyli esimerkiksi halogeeni, jalokaasu, vetyhalogenidi, metaani tai metaanin halogenoitu johdannainen. Niin kutsutuissa Werner-klatraateissa häkin muodostavat pyridiini, jokin koordinaatiosidoksia muodostava anioni ja siirtymämetallikationi. Werner-klatraattien sisällä on tyypillisimmin aromaattinen yhdiste.[3][4][5]
Klatraattien häkki voi muuttaa sen sisällä olevien molekyylien ominaisuuksia. Esimerkiksi häkki stabiloi tiettyjä konformaatioita tai radikaaleja.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Clathrates IUPAC Gold Book. Viitattu 26.7.2023. (englanniksi)
- ↑ Geoff Rayner-Canham & Tina Overton: Descriptive Inorganic Chemistry, s. 239-240. 5th Edition. W. H. Freeman and Company, 2006. ISBN 978-1-4292-2434-5. (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 391-392. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 26.7.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c Edwin Weber: "Inclusion Compounds", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Vol. 14, s. 7-17 (Luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ a b Susan A. Bourne & Mino R. Caira: "Inclusion Compounds, teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014. s. 2-3 (Luvun sisäinen sivunumerointi)