Kirgisianvinttikoira
| Kirgisianvinttikoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Kirgisia |
| Määrä | uhanalainen (1000 yksilöä) |
| Rodun syntyaika | mahdollisesti 1000-luku |
| Alkuperäinen käyttö | antiloopin, villilampaan, villivuohen, murmelin, mäyrän, villikissan, ketun ja suden metsästys |
| Nykyinen käyttö | metsästys- ja seurakoira |
| Elinikä | 10–14 vuotta |
| Muita nimityksiä | Kirgizskaya Borzaya, Taigan, Tajgan, Tagan, Kyrkyz Taigan, Kirghiz Greyhound, Kirghiz Borzoi, Levriero Kirghiso, Borzoi Kirghiso, Chart Kirgiski, Kirgisisk Mynde, Kirgiser |
| FCI-luokitus |
ei ZKP ryhmä 10 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 15–25 kg |
| Säkäkorkeus | uros vähintään 65 cm, narttu vähintään 60 cm |
| Väritys | fawn, ruskea, harmaa ja musta; joko valkoisin merkein tai ilman |
Kirgisianvinttikoira (Kirgizskaya Borzaya) l. taigan on kirgisialainen koirarotu. Sitä kasvatetaan jonkin verran Baltiassa ja Norjaan tuotiin ensimmäinen yksilö Argentiinasta vuonna 1992. Zwiazek Kynologiczny w Polsce (ZKP) eli Puolan Kennelliitto on tunnustanut sen viralliseksi roduksi.
Ulkomuoto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirgisianvinttikoira on keskikokoinen tai kookas[1], pitkäkarvainen vinttikoira, joka tuo ulkoisesti mieleen salukin ja afgaaninvinttikoiran tai keskiaasianvinttikoiran ja afgaaninvinttikoiran välimuodon[1]. Sillä on raskaampi rakenne, alemmas kiinnittyneet korvat ja tuuheampi karvapeite kuin sukulaisellaan keskiaasianvinttikoiralla, mutta pidempi runko ja lyhyempi karvapeite kuin afgaaninvinttikoiralla.[1] Toisin kuin viimeksi mainitulla, kirgisianvinttikoiralla on lisäksi käpälissään paksun karvoituksen muodostamat "lumikengät", ja sapelinmuotoisen hännän pää kiertyy renkaaksi.[1][2]
Pitkä, tuuhea, kaksikerroksinen karvapeite on korvissa, raajojen yläosissa ja hännässä erittäin hapsuttunutta. Korvien hapsuja kutsutaan paikallisittain sanalla bourki.[1][2] Väri vaihtelee vaaleanruskeasta mustaan, joko valkoisin merkein tai ilman. Urosten tulee olla vähintään 65 cm korkeita, ja nartut ovat yleensä n. 5 cm matalampia. Paino vaihtelee 15–25 kg välillä sukupuolesta riippuen.
Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rotu on normaalisti metsästysmaaston ulkopuolella tyyni, viehättävä ja rauhallinen. Työssään se tunnetaan rohkeudestaan, sitkeydestään[1] ja nopeudestaan[1]. Sitä voidaan käyttää metsästykseen jopa yli 3 000 metrin korkeudessa.[1][2]
Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
.jpg)
Rotu on kotoisin Kirgisian ja Kiinan rajalla sijaitsevasta vaikeakulkuisesta Tienšan-vuoristosta, jossa se jalostettiin antiloopin, villilampaan, villivuohen, murmelin, mäyrän, ilveksen, ketun ja suden metsästykseen.[1][2] Kansallinen rotumääritelmä kirjoitettiin vuonna 1995 ja rotu nimettiin kansallisaarteeksi vuonna 1996.
Nykyisin jäljellä arvioidaan olevan enää 1000 yksilöä, ja niitä risteytetään pienen populaatiokoon vuoksi erittäin paljon keskiaasianvinttikoiran kanssa.[1][2] - tätä tapahtuu varsinkin Tšyin alueella[1]. Rotua ei ole enää vuoden 1998 jälkeen saanut viedä ulos maasta ilman kirgiisialaisten virkamiesten antamaa erityislupaa.
Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Taigan tarkoittaa "nopeaa".[1]
Kuuluisia rodunedustajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
23.11.2003 Kirgisian entinen presidentti Askar Akajev lahjoitti Norjan kuninkaalle Harald V:lle ja pääministerille Kjell Magne Bondevikille kaksi kirgisianvinttikoiran pentua.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 38-41. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.
- ↑ a b c d e Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1,000 Dog Breeds, s. 42-43. Ebury Press, 2001. ISBN0-09-187091-7.
- ↑ Hagen, Anders W. & Ramnefjell Erling. Diplomatisk hunderøre. Dagbladet.no, Utenriks, 2003. Haettu 1.11.2012
