Kirgisian tasavallan historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Itsenäisen Kirgisian historia alkaa siitä, kun Kirgisia irtaantui Neuvostoliitosta.

Maaliskuussa 1991 88,7 % kirgisialaisista äänesti Neuvostoliitossa pysymisen puolesta. Neuvostoliiton vallankaappauksen jälkeen elokuussa 1991 presidentti Askar Akajev ja varapresidentti German Kuznetsov kuitenkin erosivat kommunistisesta puolueesta, jonka koko johto erosi, ja korkein neuvosto julisti tasavallan itsenäiseksi. Akajev valittiin presidentiksi ilman vastaehdokkaita lokakuussa 1991 ja uudelleen 1995.[1]

Ensimmäisinä itsenäisyysvuosina presidentti Akajev tuki talouden vapauttamista ja sai kansainvälistäkin tunnustusta. Talousuudistusten tarvoitteena oli tehdä maasta "Keski-Aasian Sveitsi." Maan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeiset talousvaikeudet eivät ole kuitenkaan merkittävästi helpottaneet. Kirgisia liittyi Itsenäisten valtioiden yhteisöön vuonna 1991[2] sekä Yhdistyneisiin kansakuntiin ja ETYJiin 1992.[1]

Presidentinvalta vakiintuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladimir Putin ja Akajev Sotšissa 2001.

Akajevin valta sai huolestuttavia piirteitä 1990-luvun edetessä. Lehtimiehiä ja oppositiopoliitikkoja alettiin vangita. Vuonna 1993 korruptioepäily aiheuttivat suuren skandaalin, josta johtuen varapresidentti Feliks Kulov erosi joulukuussa. Presidentti sai jatkaa kauttaan kansanäänestyksen jälkeen. Perustuslakiuudistus epäonnistui 1994 ja presidenttiä syytettiin vallan haalimisesta itselleen. Hän vastasi syyttäen kommunistipuoluetta lain voimaantulon estämisestä. Uudistukset saatiin viimein voimaan lokakuussa 1994 kansanäänestyksen jälkeen ja ensimmäiset vapaat vaalit saatiin järjestettyä helmikuussa 1995. Suurin osa kaksikamarisen parlamentin, Jogorku Keneshin paikoista meni puolueiden ulkopuolisille ehdokkaille. Uuden perustuslain voimaansaamisen jälkeen uudet parlamenttivaalit järjestettiin 1996. Perustuslaillinen oikeus päätti heinäkuussa 1998, että Akajev voi pyrkiä vielä kolmannelle kaudelle.[1]

Vuonna 1998 äänestettiin jälleen perustuslain lisäyksistä ja helmikuussa ja maaliskuussa 2000 kaksi parlamenttivaalien kierrosta. Ulkomaisten tarkkailijoiden mukaan vaaleja ei voitu pitää vapaina tai oikeudenmukaisina.[1]

Kirgisia liittyi joulukuussa 1998 ensimmäisenä entisenä neuvostotasavaltana Maailman kauppajärjestöön (WTO). Elo–syyskuussa 1999 islamilaiset militantit kaappasivat lukuisia panttivankeja ja valtasivat kyliä Tadžikistanin rajalla. Taistelut jatkuivat elokuussa 2000.[1] Kirgisialle järjestyksen ylläpito ja ääriliikkeiden vastainen toiminta oli tärkeää, ja se liittyi vuonna 2001 pian syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen Yhdysvaltain rinnalle terrorismin vastaiseen sotaan tarjoamalla Yhdysvaltain käyttöön lentotukikohdan.[3].

Oppositio voimistuu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akajev valittiin uudelleen viisivuotiskaudelle marraskuussa 2000. Tammikuussa 2002 opposition johtava edustaja Azimbek Beknazarov vangittiin, mikä johti mellakoihin ja poliisi ampui viisi hänen vapauttamistaan vaatinutta mielenosoittajaa Žalal-Abadissa maaliskuussa 2002.[1]

Opposition Feliks Kulov tuomittiin toukokuussa 2002 kymmeneksi vuodeksi vankeuteen virka-aseman väärinkäytöksistä. Pääministeri Kurmanbek Bakijev joutui eroamaan mellakoiden kuolonuhrien vuoksi, jonka jälkeen pääministerinä toimi Nikolai Tanajev. Marraskuussa 2002 oppositio ilmoitti marssivansa pääkaupunkiin ja vaativansa presidentin eroa, jolloin poliisi pidätti suuren joukon mielenosoittajia. Presidentti Akajev aloitti perustuslain uudistuksen, joka sisälsi laajan avoimen osallistumisen yhteiskunnan toimiin. Uudistettu perustuslaki hyväksyttiin helmikuussa 2003 kansanäänestyksessä.[1]

Kesäkuussa 2003 parlamentin alahuone myönsi presidentti Akajeville ja kahdelle muulle neuvostoajan johtajalle immuniteetin syytteitä vastaan, [1] minkä toivottiin johtavan Akajevin luopumiseen vallasta. Oppositio ilmoitti muodostavansa liiton hallituspuolueita vastaan vuoden 2005 vaaleissa.

Tulppaanivallankumouksen jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kirgisian tulppaanivallankumous

Helmi–maaliskuun 2005 parlamenttivaalien jälkeen Kirgisia oli poliittisesti sekasorron vallassa. Kansainvälisten vaalitarkkailijoiden moittimat vaalit aiheuttivat suurta eripuraa. Maaliskuun lopulla oppositio järjesti suuren protestin, joka päättyi lopulta 24. maaliskuuta presidentin palatsin valtaamiseen. Maan korkein oikeus mitätöi vaalitulokset palauttaen vanhan parlamentin väliaikaisesti valtaan. Presidentti Akajev pakeni maasta, ja parlamentti nimitti väliaikaiseksi presidentiksi Kurmanbek Bakijevin. Heinäkuussa järjestettiin uudet vaalit, jotka Bakijev voitti ylivoimaisella (88,9 %) äänten enemmistöllä. Vankilasta vapautettu Feliks Kulov palasi pääministeriksi ja Akajevin vastaisen opposition johtohahmo Azimbek Beknazarov nimitettiin oikeusministeriksi. Beknazarovin ura jäi lyhytaikaiseksi kun hänet erotettiin syyskuussa 2005.

Bakijev vuonna 2006.

Maaliskuussa 2006 puolestaan Bakijevia vastaan osoitettiin mieltä, koska hän ei toteuttanut lupaamaansa perustuslain uudistusta ja vallan siirtoa presidentiltä parlamentille.[4] Painostuksen alla parlamentti muutti perustuslakia marraskuussa 2006 antaen parlamentille laajemmat valtaoikeudet. Kuitenkin seuraavassa kuussa perustuslakia muutettiin uudelleen presidentin hyväksi. Syyskuussa 2007 perustuslaillinen oikeus tuomitsi kuitenkin perustuslain muutokset laittomiksi ja mitättömiksi sillä perusteella että perustuslainmuutos vaatii kansanäänestyksen.[5]

Bakijev nimitti Feliks Kulovin uudelleen pääministeriksi, mutta parlamentti ei hyväksynyt häntä ja häntä seurasi lyhytaikainen virkaatekevä pääministeri Azim Isabekov ja maaliskuussa 2007 opposition edustaja Almazbek Atambajev.[1]

21. lokakuuta 2007 järjestettiin kansanäänestys, jossa 75 % äänestäneistä antoi tukensa presidentin ehdottamille muutoksille perustuslakiin. Niiden mukaan parlamentin valta kasvaa ja vaalit muuttuvat henkilövaalista listavaaliksi. Uudistuksen jälkeen presidentti hajotti parlamentin.[6]

Joulukuussa 2007 järjestetyissä ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa murskavoiton otti presidentin perustama Ak Zhol -puolue, joka sai 71 90:stä paikasta. Maltilliset sosiaalidemokraatit ja kommunistit saivat 11 ja 8 paikkaa. Suurin oppositiopuolue Ata Meken ei saanut yhtään paikkaa vaikka saikin 8,7 % äänistä. Vaali joutui ETYJin vaalitarkkailijoiden arvostelun kohteeksi.[7][8] Bakijev nimitti uudeksi pääministeriksi entisen energianministerin Igor Tšudinovin.[9]

3. helmikuuta 2009 presidentti Bakijev ilmoitti Yhdysvaltain Manasin lentotukikohdan sulkemisesta.[10] Tukikohta oli aiheuttanut närää erään sotilaan ammuttua 6.12.2006 paikallisen, eivätkä Kirgisian viranomaiset saaneet ampujaa tuomiolle. Leskelle tarjottiin noin 1 000 dollarin korvauksia.[11]

Vuoden 2010 vallankaappaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kirgisian vallankaappaus 2010

Maassa alkoi esiintyä lisääntyvää tyytymättömyyttä uuttakin johtoa kohtaan. Huhtikuun 7. päivänä 2010 ilmoitettiin, että maan sisäministeri Moldomusa Kongantijev olisi saanut surmansa yhteenotoissa Talasin kaupungissa,[12] mutta hallinto kiisti kuoleman. [13] Presidentti Bakijev pakeni Biškekistä mahdollisesti tukialueelleen Žalal-Abadiin. [14] Valtaa pääkaupungissa ryhtyi pitämään Roza Otunbajevan väliaikaishallitus. Maassa tukikohtiaan pitävät Venäjä ja Yhdysvallat ovat tapahtumista virallisesti syrjässä, mutta Venäjä on tunnustanut väliaikaishallituksen.[15] Myös Yhdysvallat on ilmoittanut diplomaattinsa välityksellä tukevansa Otunbajevan väliaikaishallintoa.[16] Väliaikaishallitus ilmoitti, että valtion kassa on ryöstetty.[17] Presidentti Bakijev lupasi erota virastaan, jos hänen turvallisuutensa taataan[18], mutta Otunbajeva vaatii häntä oikeuden eteen väkivallantekojen vuoksi.[16]

Kesäkuun 10. päivä maan eteläosassa, varsinkin Ošin ja Žalal-Abadin alueella puhkesi laajenevia väkivaltaisuuksia uzbekkien ja kirgiisien välille. Väliaikaishallitus pyysi sotilaallista apua, mihin Venäjä ei suostunut.[19]. Väliaikaishallitus järjesti kesäkuun lopussa väkivaltaisuuksista huolimatta kansanäänestyksen uudesta perustuslaista, joka hyväksyttiin selvästi. Uusi perustuslaki vähentää presidentin oikeuksia ja muuttaa valtion parlamentaariseksi tasavallaksi. Heinäkuun alussa Otunbajeva vannoi virkavalansa, ja hänestä tuli Kirgisian ensimmäinen naispresidentti.[20] Otunbajevan valtakausi määriteltiin vuoden 2011 vaaliin saakka, eli korkeintaan vuoden 2011 loppuun. Sama perustuslain muutos määräsi ettei hän voi itse asettua ehdokkaaksi 2011.[21]

Parlamenttivaaleista tuli erittäin tasaiset. Niinpä suurin osa äänistä meni puolueille, jotka eivät päässeet parlamenttiin viiden prosentin äänikynnyksen vuoksi, vaan suurimmaksi nousi nationalistinen Ata Zhurt 8,47 prosentilla äänistä. Muut neljä parlamenttiin päässyttä puoluetta saivat 7,83–5,49 % äänistä.[22]

Vuoden 2020 kriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Kirgisian vallankumous 2020

Viranomaiset pidättivät vuonna 2020 maan entisen presidentin Almazek Atambajevin vallankaappauksen suunnittelusta. [23]4. lokakuuta vuonna 2020 maassa pidettiin parlamenttivaalit. Presidentin tukipuolueet voittivat ne.[24] Oppositio oli tyytymätön vaalitulokseen.[25] Se syytti äänten ostamisesta ja nosti eri puolilla maata protesteja. Protestit alkoivat jo vaali-iltana.[26]

Poliisi ei kyennyt protestia hajottamaan. Presidentti ei antanut lupaa ampua protestoijia, mutta syytti protestoijia laittomasta vallankaapausyrityksestä. Niinpä mielenosoittajat valtasivat hallintorakennuksia. He vapauttivat vangitun Atambajevin. Pääministeri Kubatbek Boronov erosi. Hänen paikalleen noussut opposition pääministeriksi julistautunut Sadyr Žaparov joutui kepein aseistautuneiden protestoijien ahdistelemana pakenemaan.[27] Vaalitulos mitätöitiin. Pääministeri ja presidentti Sooronbai Žeenbekov katosivat. Protestien tuloksena oli kuollut ainakin yksi, ja 768 saanut sairaalahoitoa. [28]Yhteiskunta ajautui kriisiin. Venäjä vihjasi puuttuvansa Kirgisian asioihin.[29] Presidentti ilmoitti eroavansa, mutta määräsi samalla armeijan pääkaupunki Biškekin kaduille ulkonaliikkumiskieltoa valvomaan. Kirgisia sulki myös rajansa niin, etteivät poliitikot ja virkamiehet voineet poistua maasta[30] Parlamentti valitsi nationalistisen Sadyr Žaparovin uudeksi pääministeriksi.[31] Presidentti Žeenbekov erosi.[32] Sadyr Žaparovi julistautui presidentiksi.[33]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g h i Kyrgyzstan timeline BBC News
  2. ↑ Background Note: Kyrgyzstan US Department of state
  3. ↑ U.S. to close base in Kyrgyzstan after operations in Central Asia RIA. Viitattu 21.05.2007.
  4. ↑ Thousands protest in Kyrgyz capital Aljazeera. Viitattu 21.05.2007.
  5. ↑ Kyrgyz Constitutional Court invalidates 'illegitimate' constitution -1 RIA. Viitattu 19.09.2007.
  6. ↑ Kirgisian presidentti hajotti parlamentin YLE. Viitattu 22.10.2007.
  7. ↑ Strictly controlled Uzbek elections did not offer a genuine choice, ODIHR observers conclude OSCE. Viitattu 27.12.2007.
  8. ↑ Kaikkea sitä saa todistaa – vaalit Kirgisiassa Uusisuomi.fi. Arkistoitu 21.12.2007. Viitattu 27.12.2007.
  9. ↑ New government formed in Kyrgyzstan RIA. Viitattu 27.12.2007.
  10. ↑ Kyrgyzstan moves to shut US base BBC 2009
  11. ↑ Kyrgyzstan: Bishkek Wants U.S. To Hand Over Airman, RFE/RL
  12. ↑ Kirgisian väkivalta kiihtyy, oppositio vaatii hallituksen eroa YLE 2010
  13. ↑ http://lenta.ru/news/2010/04/07/mvd1/ (venäjäksi)
  14. ↑ Kirgisian presidentti ei suostu eroamaan YLE 8.4.2010
  15. ↑ Kirgisian uudet johtajat: Venäjä auttoi vallanvaihdossa YLE
  16. ↑ a b Otunbajeva vaati Bakijevia oikeuden eteen HS
  17. ↑ Kirgisian valtionkassa ryöstetty? YLE
  18. ↑ Kirgisian syrjäytetty presidentti valmis eroamaan. Hs.fi.
  19. ↑ Kirgisian mellakat laajenevat - Venäjältä ei sotilaallista apua YLE Uutiset ulkomaat 11.6.2010
  20. ↑ Kirgisia sai ensimmäisen naispresidenttinsä HS.fi. 3.7.2010. Helsinki: Sanoma company. Viitattu 3.7.2010.
  21. ↑ Kyrgyzstan The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  22. ↑ Kirgisian parlamenttiin viisi puoluetta YLE
  23. ↑ Kirgisian ex-presidentille 11 vuoden vankeustuomio Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2020.
  24. ↑ Kirgisian vaalit mitätöitiin – tulosta vastaan protestoineet mielenosoittajat vapauttivat aiemmin entisen presidentin vankilasta Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2020.
  25. ↑ Kirjeenvaihtajalta: Venäjän rajamailla palaa – Entisen Neuvostoliiton alueella levottomuudet seuraavat toisiaan Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2020.
  26. ↑ Backlash Against Kyrgyz Parliamentary Election Results Comes Instantly RadioFreeEurope/RadioLiberty. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)
  27. ↑ Keski-Aasia | Vallankumous Kirgisiassa: Parlamenttitalo tulessa, ex-presidentti vapautettu vankilasta, pääministeri erosi Helsingin Sanomat. 6.10.2020. Viitattu 8.10.2020.
  28. ↑ Смена власти в Кыргызстане. День третий Медиазона Центральная Азия. Viitattu 8.10.2020. (venäjäksi)
  29. ↑ Keski-Aasia | Kirgisia jämähti valtataisteluun: Pääministeri erosi ja vaalitulos mitätöitiin, nyt Venäjä vihjaa puuttuvansa tilanteeseen Helsingin Sanomat. 8.10.2020. Viitattu 8.10.2020.
  30. ↑ Kirgisia | Presidentti ilmoitti olevansa valmis eroamaan, mutta määräsi armeijan Kirgisian pääkaupungin kaduille Helsingin Sanomat. 9.10.2020. Viitattu 9.10.2020.
  31. ↑ Kyrgyz parliament approves Sadyr Japarov as new prime minister TASS. Viitattu 13.10.2020.
  32. ↑ Kirgisian presidentti Sooronbai Jeenbekov eroaa – taustalla syvä poliittinen kriisi ja päivien kuohunta Yle Uutiset. Viitattu 15.10.2020.
  33. ↑ Kirgisian tuore pääministeri julistautui presidentiksi – vapautui vasta vankilasta Ilta-Sanomat. 15.10.2020. Viitattu 15.10.2020.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kirgisian_tasavallan_historia&oldid=21267212”