Kipuaisti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Kipu” ohjaa tänne. Kivusta fysiologisesta näkökulmasta kertoo artikkeli Kipu ja nosiseptio. Inkojen solmukirjoitusta käsittelee artikkeli Quipu, ja puoluetta artikkeli Kirjava ”Puolue” – Elonkehän Puolesta.

Kipu (eli sattuvuus, tuska tai särky) on varoitusmerkki elimistöä kohdanneesta vammasta, sairaudesta, hapenpuutetta aiheuttavasta verenkiertohäiriöstä (iskeeminen kipu) tai kipua välittävän hermoston häiriötilasta. Kipuviestejä aivoihin välittäviä hermopäätteitä on joka puolella ihoa sekä sisäelimissä.

Joissakin kehon osissa on vähemmän kipureseptoreita kuin toisissa. Esimerkiksi silmän sarveiskalvossa niitä on runsaasti, mutta aivojen pinnalta ne taas puuttuvat kokonaan. Eri kipureseptorit reagoivat erityyppisiin ärsykkeisiin. Neulanpisto sormeen voi aiheuttaa kipua, kun taas suolta voi leikata sen aiheuttamatta mitään tuntemuksia. Muuntyyppiset ärsykkeet, kuten suolenseinämän venyminen tai kouristuminen, sen sijaan aiheuttavat kipua suolistossa.

Kiputyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kipu voidaan jakaa nosiseptiseen, iskeemiseen ja neurologiseen kipuun.

Nosiseptinen kipu voidaan jakaa somaattiseen ja viskeraaliseen (sisäelinkipu). Somaattinen kipu voi olla esimerkiksi ihohaavan aiheuttamaa pintakipua tai luustolihaksista, sidekudoksesta, luista tai nivelistä lähtevää syväkipua.[1]

Iskeeminen kipu johtuu siitä, että hapensaannin heikkeneminen aiheuttaa kipua esimerkiksi hermo- tai luukudoksessa[2]. Hapensaannin heikkeneminen aktivoi tällöin hermopäätteitä. Lihasperäiset myofaskiaaliset kiputilat ovat tyypillinen esimerkki näistä[3]. Verenkierron vilkastuminen esimerkiksi liikunnan, saunomisen, hieronnan tai kapsaisiinivoiteen käytön jälkeen lievittää usein iskeemistä kipua.

Neurologinen kipu syntyy esimerkiksi silloin, kun hermo jää puristuksiin (hermopinne) tai hermoon levinnyt syöpäkasvain aiheuttaa kivun. Hermoimpulssi voi syntyä itse hermosyyssä eikä ainoastaan vapaissa hermopäätteissä. Neurologinen kipu paikantuu hermon lähtökohtaan.

Joskus kipu heijastuu toiseen paikkaan. Tällainen heijastunut kipu (referred pain) johtuu siitä, etteivät aivot pysty tulkitsemaan oikein, mistä ruumiinosasta kipuviestit niihin saapuvat. Esimerkiksi tulehtuneesta sappirakosta saapuvat hermot kulkeutuvat ensin runsaasti muita hermoja sisältävään selkäytimeen. Tällöin aivot saattavat tulkita sappirakosta saapuvien hermojen viestit, ikään kuin ne olisivat peräisin jostakin toisesta hermosta, joka yhdistyy selkäytimeen samassa kohdassa kuin sappirakkohermot. Jos tällainen muu hermo on peräisin esimerkiksi oikean hartian seudusta, henkilö "tuntee" kivun hartiassaan.

Aavesärky on tunne, jonka voi kipuhermojen vuoksi aistia jopa tulevan amputoidusta elimestä. Hermoimpulssit syntyvät kipuradan jäljellä olevissa hermosyissä, ja aivot tulkitsevat ne poistetussa ruumiinosassa syntyneiksi.

Eri ihmisten herkkyys ja reaktiot kivulle vaihtelevat niin, että esimerkiksi henkilö, joka pelkää tuntevansa kipua, kokee myös kivun voimakkaampana. Joku saattaa valittaa ääneen kivusta ja toinen taas samassa tilanteessa kärsii kipunsa ääneti.

Kipuaistimukset saattavat vaihdella luonteeltaan paljonkin, ne voivat olla lieviä tai voimakkaita, pistäviä tai jomottavia, polttavia tai kouristuksenomaisia. Myös kutina on kivun kaltainen ilmiö. Joissakin tapauksissa kipu lievittyy kylmällä tai lämpimällä (esimerkiksi kosteat kääreet). Myös kipulääkkeistä on apua. Mikäli kipu kuitenkin on ankara ja jatkuva, on lääkärin määrättävä hoito. Liian runsas annostus saattaa kätkeä jonkin taustalla olevan vakavan tautitilan.

Jotkut ihmiset ovat syntymästään saakka kyvyttömiä tuntemaan kipua. Tilan nimi on Kongenitaalinen analgesia eli Synnynnäinen kiputunnottomuus[4]. Tällaiset henkilöt voivat lapsuudessaan sairastaa huomaamattaan vakavaa tautia kuten umpilisäkkeen tulehdusta, joka korkeintaan tulkitaan vaarattomaksi vatsahäiriöksi. Seuraukset ovat luonnollisesti usein vaaralliset. Normaalisti jossakin ruumiinosassa oleva kipu on merkkinä siitä, että juuri siellä on jotakin vialla, joskin eräät sisäelinten häiriöt voivat aiheuttaa kipua aivan muualla. Esimerkiksi eräät sydäntaudit aikaansaavat kiputuntemuksia vasemmassa olkapäässä ja käsivarressa. Tällainen ns. heijastunut kipu voi olla potilaalle varsin hämmentävää.

Eläinten kipuaistimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jopa jotkut tutkijat ovat viime aikoihin asti kuvitelleet, että kalat eivät tunne lainkaan kipua. [5]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Haug, Emil ym. 1995. Ihmisen fysiologia. WSOY. s. 153-154. ISBN 951-0-19882-x.
  2. Tarja Västilä. Krooninen kipu vaikeuttaa elämänlaatua. Apteekin hyllyltä -lehti. Talvinumero 2009.
  3. Olavi Airaksinen ja Jukka Pekka Kouri: Kipu. TherapiaFennica http://www.therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Kipu
  4. Synnynnäinen kiputunnottomuus
  5. http://yle.fi/alueet/satakunta/2011/07/tutkimus_yllatti_kalat_tuntevat_kipua_2737890.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]