Kyttyräpäästäinen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kilpipäästäinen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kyttyräpäästäinen
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Soricomorpha
Heimo: Päästäiset Soricidae
Alaheimo: Supiaiset Crocidurinae
Suku: Scutisorex
Laji: somereni
Kaksiosainen nimi

Scutisorex somereni
(Thomas, 1910)

Kyttyräpäästäinen eli kilpipäästäinen (Scutisorex somereni) on Afrikassa elävä nisäkäslaji. Sen selkärangan takaosa poikkeaa suuresti muista nisäkkäistä.[2][3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Täytetty kyttyräpäästäinen ja sen luuranko.

Kyttyräpäästäinen kasvaa 12-15 cm pitkäksi ja voi painaa aikuisena jopa 115 grammaa.[2] Sen takimmaisissa selkänikamissa on toisiinsa liittyviä kampamaisia ulokkeita, jotka yhdessä ympäröivän lihaksiston kanssa tuottavat eläimelle hämmästyttävän voiman. Pikkuisesta koostaan huolimatta päästäinen voikin kestää jopa 70 kilon painon päällään.[4]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyttyräpäästäinen elää metsissä Burundissa, Kongon tasavallassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Ruandassa ja Ugandassa. Sitä on tavattu sekä alankoalueiden metsistä että vuoristopurojen rannoilta.[1]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kyttyräpäästäiset syövät monia erilaisia selkärangattomia, mutta pääosa niiden ravinnosta koostuu harvasukasmadoista eli kastemadon sukulaisista.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Cassola, F.: Scutisorex somereni IUCN Red List of Threatened Species. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 17.1.2020. (englanniksi)
  2. a b Natali Anderson: Biologists Find New Species of Enigmatic Hero Shrew in Congo Science News. 2013. Viitattu 18.1.2020.
  3. Crocidurinae Milne-Edwards, 1872 - supiaiset (suomenkielisten nimien lähde) Laji.fi. Viitattu 18.1.2020.
  4. Richard Johnston: Shrew has a spine of godly strength Nature. Viitattu 18.1.2020.
  5. S. Churchfield F. Dieterlen, R. Hutterer, A. Dudu: Feeding ecology of the armored shrew, from the north‐eastern Democratic Republic of Congo (research Gate) Journal of Zoology. 2007. Viitattu 18.1.2020.


Tämä nisäkkäisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.