Kilpapyöräily
Kilpapyöräily on polkupyörän ajamista kilpaa teillä, maastossa tai kilpailua varta vasten rakennetulla radalla.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Historian ensimmäinen pyöräilykilpailu järjestettiin Ranskassa toukokuussa 1869. Pyöräilykilpailuista tuli Euroopassa hyvin suosittuja 1870-luvulla. Maantiepyöräilyn tunnetuin kilpailu Ranskan ympäriajo ajettiin ensimmäisen kerran vuonna 1903.[1]
Ensimmäiset julkiset polkupyöräkilpailut Suomessa järjestettiin 19. lokakuuta 1884 Helsingissä Kaisaniemen puistossa. 1882 perustettiin Helsinkiin Yelocipedistklubben. Turkuun perustettiin Turun Polkupyöräklubi 1886 ja Helsinkiin Helsingin Polkupyöräklubi 1887. 1890-luvun puolivälissä Suomessa oli arviolta 4 000 pyöräilyn harrastajaa. Vuonna 1896 rakennettiin ensimmäinen polkupyörärata Eläintarhan nykyisen urheilukentän paikalle ja ensimmäiset kilpailut pidettiin radalla heinäkuussa 1897. Rata ei kuitenkaan ollut käytössä kuin viisi vuotta. Vuonna 1908 alkoi vastaperustettu Suomen Voimistelu- ja Urheiluliitto järjestää Suomen mestaruusajoja.[2]
Pyöräily on yksi viidestä urheilumuodosta, joka on ollut kaikkien kesäolympialaisten ohjelmassa. Vuoden 2016 kesäolympialaisissa oli mukana neljä pyöräilylajia.[3]
Lajimuotoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maantiepyöräilykilpailut järjestetään yleisillä teillä tai suljetuilla radoilla. Kilpailu voi tapahtua yhteislähtönä, jolloin kilpailijat ajavat ryhmässä, tai väliaikalähtönä. Kilpailu voi olla yksipäiväinen tai monipäiväinen, ja siinä voi olla useita tasoryhmiä tai ikäryhmiä. Parhaat maantiepyöräilijät kuuluvat ammattilaisjoukkueisiin. Maantiepyöräilyä valvovat eri maiden kansalliset järjestöt, jotka ovat Kansainvälisen pyöräilyliiton UCI:n alaisia.[4]
Ratakilpailut ajetaan soikealla radalla, jonka kaarteet on kallistettu. Ratakilpailut voidaan jakaa sprinttiajoihin ja kestävyysajoihin. Erilaisia ratakilpailutyyppejä ovat muun muassa eräajo, aika-ajo, takaa-ajo, pistekilpailu ja scratch-ajo.[5]
Maastoajokilpailut käydään asfaltoitujen teiden ja pyöräilyratojen ulkopuolella esimerkiksi merkityillä poluilla, maastossa tai alamäkeen. Maastoajokilpailuun voi kuulua suunnistamista kartan avulla.[6]
Pyöräsuunnistuksessa kilpaillaan yleensä kahden hengen joukkuein.[7]
Pitkänmatkan pyöräilykilpailu voi olla pituudeltaan 24 tuntia.[8]
Cyclocross-kilpailuissa ajetaan maastoradalla maantiepyörän kaltaisilla pyörillä. Kilpailuradalla on esteitä, jotka edellyttävät myös pyörän kantamista.
BMX-racing on kilpailumuoto, jossa ajetaan BMX-pyörillä toisia kilpailijoita vastaan motocross-rataa muistuttavalla radalla.[9]
Taitoa vaativia kilpapyöräilylajeja ovat esimerkiksi freestyle-BMX ja polkupyörätrial.
Osana muita lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maantiepyöräily muodostaa triathlonin keskimmäisen osuuden, joka täysimittaisessa triathlonissa on 180 kilometrin pituinen.[10] Maastopyöräily on seikkailuajojen yksi osa.[11]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Sidwells, Chris: Suuri pyöräkirja. Suomentanut Rekiaro, Ilkka. WSOY, 2004. ISBN 951-0-28648-6
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Sidwells 2004, s. 10–11.
- ↑ Yrjö Halme : Katsaus pyröräilyn kehitykseen Suomessa, Aamulehti, 28.7.1926, nro 197, s. 4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 28.7.2026
- ↑ Cycling at the Olympic Games Kansainvälinen pyöräilyliitto. Viitattu 6.11.2019.
- ↑ Sidwells 2004, s. 158–160.
- ↑ Sidwells 2004, s. 164–165.
- ↑ Sidwells 2004, s. 168–169.
- ↑ Sidwells 2004, s. 173
- ↑ Sidwells 2004, s. 173.
- ↑ Sidwells 2004, s. 176–177.
- ↑ Sidwells 2004, s. 162.
- ↑ Sidwells 2004, s. 169.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]