Kesäyön hymyilyä

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kesäyön hymyilyä
Sommarnattens leende
Sommarnattens leende.jpg
Ohjaaja Ingmar Bergman
Käsikirjoittaja Ingmar Bergman
Tuottaja Allan Ekelund
Säveltäjä Erik Nordgren
Kuvaaja Gunnar Fischer
Leikkaaja Oscar Rosander
Pääosat Harriet Andersson
Gunnar Björnstrand
Eva Dahlbeck
Jarl Kulle
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsi
Tuotantoyhtiö SF Svensk Filmindustri AB
Ensi-ilta 1955, Suomessa 1956
Kesto 109 min
Alkuperäiskieli ruotsi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Svensk Filmdatabas

Kesäyön hymyilyä (Sommarnattens leende) on Ingmar Bergmanin käsikirjoittama ja ohjaama ruotsalainen mustavalkoinen komediaelokuva vuodelta 1955. Neljän avioparin keskinäisiä eroottisia suhteita kuvaavassa, yhteen yöhön sijoittuvassa tarinassa Bergman esitteli näyttelijäensemblensa, jonka kanssa hän teki myöhemmin monia menestyselokuvia.[1]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva on saanut innoitusta Shakespearen Kesäyön unelmasta[2]. Bergmanin runollisessa tarinassa kesäyö hymyilee ensin nuorenparin puhtaalle rakkaudelle. Toisen hymyn se suo “narreille, hulluille, parantumattomille”, aistillisten seksileikkien harjoittajille. Kolmannen hymyn kohteena ovat “surumieliset, raskautetut, yksinäiset”, keski-iän rauhoittuneen hellyyden ja toveruuden saavuttaneet.[1][3]

Konkreettisemmin tarina sijoittuu 1800-luvun lopun Ruotsiin, jossa keski-ikäinen lakimies Fredrik Egerman on mennyt toisen kerran naimisiin, nyt nuoren Anna Egermanin kanssa, joka on kuitenkin yhä neitsyt. Anna huomaakin olevansa ihastunut iäkkäämmän aviomiehensä samanikäiseen poikaan Henrikiin. Tämä on myös yhä neitsyt ja opiskelee papiksi, mutta hänen kanssaan flirttailee palvelija Petra. Äitinsä taloon heidät kaikki on kutsunut Fredrikin entinen naisystävä, näyttelijä Desirée Armfelt, joka elää nyt kreivi Malcolmin kanssa vapaassa suhteessa, jossa molemmat voivat toteuttaa mielihalujaan myös muiden kanssa. Kesäisen yön mittaan suhteiden jännitteet alkavat purkautua.[1][3][4]

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Gunnar Björnstrand  … Fredrik Egerman  
 Eva Dahlbeck  … Desirée Armfelt  
 Ulla Jacobsson  … Anne Egerman  
 Harriet Andersson  … Petra  
 Margit Carlqvist  … Charlotte Malcolm  
 Naima Wifstrand  … rouva Armfelt  
 Jarl Kulle  … kreivi Malcolm  

Vastaanotto ja myöhempi maine[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ingmar Bergman oli Kesäyön hymyilystä ehdolla Kultaisen palmun saajaksi Cannesin elokuvajuhlilla. Hänelle myönnettiin siellä ”runollisen huumorin palkinto” (Prix de l’Humour Poétique), vaikkei hän ollut paikalla eikä edes tiennyt elokuvaansa esitettävän festivaaleilla. Hän on kertonut lukeneensa asiasta sanomalehdestä istuessaan kotona vessassa.[5]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Kesäyön hymyilyn vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[6]

Muita teoksia elokuvan pohjalta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Stephen Sondheimin musikaali A Little Night Music perustuu Kesäyön hymyilyn tarinaan [5]. Sitä on esitetty Juice Leskinen suomennoksena Turun kaupunginteatterissa vuonna 2011 nimellä Kesäyön hymyilyä ja Tampereen Työväen Teatterissa vuonna 2015 nimellä Desirée – Pieni yösoitto.[7][8] Musikaalista on peräisin sävelmä ”Send In the Clowns[9].

Myös Woody Allenin elokuva Kesäyön seksikomedia (1982) perustuu Bergmanin Kesäyön hymyilyyn[5].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Udd, Eirik: Kesäyön hymyilyä (1955) Kansallinen audiovisuaalinen instituutti Kavi.
  2. Melo, Sergio: The phenomenology of adaptation of classics: A Midsummer Night’s Dream as viewed by Ingmar Bergman’s and Woody Allen’s perspectives. Canadian Adaptations of Shakespeare Project. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 13.8.2018).
  3. a b Kesäyön hymyilyä Internet Movie Databasessa (IMDb.com) (englanniksi), Plot. Viitattu 12.8.2018
  4. Kesäyön hymyilyä Svensk Filmdatabasissa (englanniksi), Handling.
  5. a b c Smiles of a Summer Night Ingmar Bergman -sivusto. Ingmar Bergman -säätiö.
  6. The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, 2. painos, St. Martin's Griffin 2004. Viitattu 11.8.2018.
  7. Paavolainen, Kaisa: Kesäyö hymyilee kolmesti Being Alive – Rakkaudesta musikaaliin -blogi. 15.11.2011. Kaisa Paavolainen. Viitattu 7.7.2018.
  8. Hakutulos teokselle Kesäyön hymyilyä Ilona-esitystietokanta. Teatterin tiedotuskeskus. Viitattu 7.7.2018.
  9. ”Send in the Clowns”, Suuri toivelaulukirja 16, s. 82. Fazer Musiikki, Suuri suomalainen kirjakerho, 2001.